2 Kor 6:1-10: Nyt on pelastuksen päivä

Nyt on pelastuksen päivä

2 Kor 6:1-10

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Apostoli Paavali puhuu tässä Jumalan armon vastaanottamisesta, pelastuksen hetkestä ja apostolisen elämän paradoksista: kristitty on samanaikaisesti kärsivä ja iloitseva, köyhä ja silti monta rikkaaksi tekevä, kuoleva ja kuitenkin elävä. Tämä jakso on hyvin syvä, koska siinä näkyy, ettei kristillinen elämä ole ulkoisen menestyksen tie, vaan ristin ja ylösnousemuksen tie. Jeesus tahtoo opettaa, ettei Jumalan armo saa jäädä hedelmättömäksi, vaan sen tulee muuttaa koko elämä niin, että myös kärsimyksestä tulee pelastuksen paikka ja Kristuksen voima tulee näkyväksi ihmisen heikkoudessa.

Paavali lausuu tänään sanat, jotka läpäisevät kaiken hengellisen uneliaisuuden: “Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” Hän ei puhu kaukaisesta tulevaisuudesta eikä jostakin epämääräisestä uskonnollisesta mahdollisuudesta. Hän puhuu tästä hetkestä. Juuri nyt Jumalan armo on tarjolla. Juuri nyt ihmisen sydän voi avautua. Juuri nyt parannus on mahdollinen. Tässä Paavali jatkaa samaa opetusta, jonka Jeesus toi koko julkisessa toiminnassaan: “Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihminen saa siirtää Jumalaa huomiseen, koska pelastuksen kohtaaminen tapahtuu aina tässä päivässä.

Paavali varoittaa myös, ettei Jumalan armoa pidä ottaa vastaan turhaan. Tämä on vakava sana. Armo voidaan kyllä kuulla, mutta se voidaan myös jättää hedelmättömäksi. Ihminen voi tottua pyhiin sanoihin, kirkon elämään, rukouksiin ja sakramentteihin niin, ettei sydän enää todella liiku. Jeesus tahtoi opettaa koko elämällään, ettei pelastus ole ulkoinen uskonnollinen kehys, vaan sydämen todellinen muutos. Kun armo tulee ihmiseen, se alkaa puhdistaa, nöyryyttää, vahvistaa, koetella ja uudistaa. Siksi Paavali kuvaa omaa ja apostolien elämää suurten kärsimysten kautta: ahdistuksissa, lyönneissä, valvomisissa, paastoissa. Hän osoittaa, ettei armo tee elämästä helppoa, mutta se tekee siitä totta.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan erityisesti kilvoituksen ja kestävyyden valossa.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että “pelastuksen päivä” merkitsee sitä, että jokainen viivytys parannuksessa on hengellisesti vaarallinen. Ihminen, joka sanoo palaavansa Jumalan luo myöhemmin, ei ymmärrä ajan haurautta.

Pyhä Iisak Syyrialainen puolestaan opettaa, että armon vastaanottaminen ei tarkoita kärsimyksistä vapautumista, vaan sitä, että sydän oppii kohtaamaan ne Kristuksen kanssa. Silloin murhe ei enää tuhoa ihmistä, vaan puhdistaa häntä. Isien mukaan juuri tässä Paavalin paradoksissa näkyy kristillisen elämän salaisuus: “murheellisina, mutta aina iloisina.” Tämä ei ole teeskentelyä, vaan Pyhän Hengen synnyttämää iloa, joka elää ristin keskellä.

Pelastuksen kannalta tämä teksti on hyvin kirkas ja samalla hyvin vaativa. Ihminen ei pelastu vain siitä, että hän tietää armon olemassaolon, vaan siitä, että hän antaa armon tehdä työnsä hänessä. Pelastus ei ole irrallinen juridinen julistus, vaan todellinen osallisuus Kristuksen elämään. Se merkitsee, että mekin opimme kantamaan koettelemukset uskossa, puhtaudessa, kärsivällisyydessä ja rakkaudessa. Silloin elämästämme tulee, Paavalin sanoin, kuin läpinäkyvä astia, jonka läpi Kristuksen voima näkyy.

Tämän päivän apostolinen sana kutsuu meitä lykkäämästä sitä, mikä kuuluu tehdä tänään. Jos sydämessä on kovuutta, nyt on aika pehmetä. Jos on syntiä, nyt on aika katua. Jos on haavoja, nyt on aika tuoda ne Kristukselle. Nyt on pelastuksen päivä — ei siksi, että me olisimme vahvoja, vaan siksi, että Jumalan armo on lähellä. Aamen.