1 Kor 4:1-5: Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina

Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina

1 Kor 4:1-5

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Apostoli Paavali opettaa, että apostoleja ja kirkon palvelijoita on pidettävä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Hän myös sanoo, ettei ratkaisevaa ole ihmisten tuomio eikä edes hänen oma arvionsa itsestään, vaan Herran tuomio, joka aikanaan paljastaa sydänten aikeet.

Kirkon elämä perustuu uskollisuuteen Kristukselle, ei ihmisten suosioon, näkyvään menestykseen tai pinnallisiin arvioihin. Tämä sana kutsuu sekä paimenia että koko seurakuntaa nöyryyteen, valvomiseen ja luottamukseen Jumalan totuuden edessä.

Apostoli Paavali opettaa tänään: “Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.” Näissä sanoissa on koko kirkollisen palvelun oikea mitta. Paavali ei sano, että apostolit ovat hengellisiä johtajia maailman mielessä, eivätkä he ole oman totuutensa rakentajia. He ovat palvelijoita. Sana on nöyrä, mutta samalla hyvin korkea. He eivät palvele itseään eivätkä kansan mieltymyksiä, vaan Kristusta. Ja se, mitä he hoitavat, ei ole heidän omaisuuttaan, vaan Jumalan salaisuuksia: evankeliumia, sakramentaalista elämää, pelastuksen sanaa.

Jeesus tahtoi opettaa tämän kohdan kautta, että hänen kirkossaan suuruus ei ole valtaa vaan uskollisuutta. Herra itse sanoi opetuslapsilleen, että joka tahtoo olla ensimmäinen, olkoon kaikkien palvelija. Siksi Paavalin puhe huoneenhaltijasta liittyy suoraan Kristuksen opetukseen. Huoneenhaltija ei muuta isäntänsä tahtoa eikä jaa lahjoja oman mielensä mukaan, vaan pysyy uskollisena sille, minkä on vastaanottanut. Kirkossa tämä tarkoittaa, ettei oppi, armo ja pelastuksen tie ole papin, piispan tai opettajan omaa omaisuutta. Ne kuuluvat Herralle. Jeesus tahtoo siis opettaa, että kirkon elämässä tärkeintä ei ole ihmisen näkyvä kyvykkyys, vaan uskollisuus Jumalalle.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan hyvin tarkasti.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali murtaa tässä korinttilaisten puoluehenkeä. Jotkut ylpeilivät yhdestä opettajasta, toiset toisesta, mutta apostoli palauttaa kaiken oikeaan mittaan: palvelija ei ole Herra. Isien mukaan kirkon palvelijoita tulee kunnioittaa, mutta ei niin, että Kristus peittyy heidän taakseen.

Autuas Theofylaktos huomauttaa, että “Jumalan salaisuudet” tarkoittavat sekä evankeliumin syvyyttä että pyhiä mysteerioita, joiden hoitaminen vaatii puhtautta, pelkoa ja vastuuta. Ja juuri siksi huoneenhaltijalta ennen kaikkea vaaditaan uskollisuutta.

Paavali sanoo myös jotakin hyvin vapauttavaa: hän ei pidä ihmisten tuomiota lopullisena, eikä edes omaa sisäistä arviotaan itsestään. “Herra on minun tuomarini.” Tämä ei ole välinpitämättömyyttä, vaan nöyryyttä. Ihminen ei tunne täydellisesti edes omaa sydäntään. Vain Jumala näkee salatut aikeet ja tekojen todellisen sisällön. Siksi Paavali kehottaa: “Älkää tuomitko ennenaikaisesti.” Isät ovat tässä nähneet varoituksen hengellistä ylpeyttä vastaan. Me katsomme ulkonaisiin tekoihin, mutta Jumala näkee sydämen.

Pelastuksen kannalta tämä sana on hyvin tärkeä. Se opettaa meitä elämään Jumalan kasvojen edessä emmekä ihmisten miellyttäjinä. Se kutsuu paimenia uskollisuuteen, mutta myös seurakuntaa pois pinnallisesta arvostelusta. Pelastus ei rakennu siihen, että me vertailemme toisiamme tai arvioimme ulkonaisia vaikutelmia, vaan siihen, että pysymme Kristuksen totuudessa ja annamme hänen valonsa paljastaa sydämemme.

Oppikaamme tästä apostolisesta opetuksesta sekä nöyryyttä että vakavuutta. Kirkossa kaikki on lahjaa, kaikki on vastuuta, ja kaikki tähtää siihen, että ihminen pelastuisi. Kun lakkaamme korottamasta ihmisiä yli mitan ja lakkaamme myös tuomitsemasta toisiamme kevytmielisesti, silloin Kristus itse saa olla keskellämme Herrana. Ja hänen tuomionsa ei ole mielivaltainen, vaan totuudellinen ja pelastava niille, jotka uskollisesti pysyvät hänen armossaan. Aamen.