1 Kor 3:18-23: Maailman viisaus ja ristin viisaus
Maailman viisaus ja ristin viisaus
1 Kor 3:18-23
✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!
Tämä apostolinen lukukappale vie meidät aivan kristillisen elämän ytimeen: mitä on todellinen viisaus, ja kenen omia me lopulta olemme. Apostoli Paavali sanoo: “Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.” Näissä sanoissa ei ole halveksuntaa ihmisjärjen lahjaa kohtaan, vaan kutsu parannukseen — siihen, että ihminen lakkaa rakentamasta elämäänsä oman ylpeytensä, asemansa ja mielipiteidensä varaan.
Kristus opetti koko elämällään, että Jumalan valtakunnan viisaus näyttää maailmassa usein heikkoudelta. Hän syntyi köyhyyteen, eli nöyränä, pesi opetuslastensa jalat ja meni ristille. Maailman silmissä risti oli tappio, mutta Jumalan silmissä se oli voitto. Tämän Jeesus tahtoi meille opettaa: ihminen ei pelastu tulemalla suureksi omissa silmissään, vaan nöyrtymällä Jumalan edessä.
Paavali varoittaa korinttilaisia puoluehengestä: “Minä olen Paavalin”, “minä Apolloksen”, “minä Keefaksen”. Tämä kiusaus ei ole kadonnut. Ihminen tahtoo sitoa uskonsa henkilöihin, ryhmiin, mielipidesuuntiin ja inhimillisiin auktoriteetteihin. Mutta apostoli kääntää katseen oikeaan suuntaan: “Kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.”
Tässä on kirkollisen elämän vapauttava järjestys. Pappi, piispa, opettaja, hengellinen isä — kaikki ovat lahjoja, mutta kukaan heistä ei ole uskon päämäärä. Päämäärä on Kristus.
Pyhät isät näkivät tässä tekstissä ennen kaikkea lääkkeen hengelliseen ylpeyteen. Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että Paavali ei kiellä viisautta sinänsä, vaan ylpeän ja itseriittoisen viisauden, joka ei kumarra Jumalan edessä. Sellainen viisaus muuttuu sokeudeksi. Todellinen viisaus alkaa siitä, että ihminen tunnustaa tarvitsevansa Jumalaa.
Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että ihmisen järki on luotu näkemään Jumalan totuus, mutta intohimot pimentävät sen. Kun ihminen tavoittelee kunniaa, valtaa ja omaa oikeassa olemistaan, hän ei enää näe lähimmäistä Jumalan kuvana. Siksi “tyhmäksi tuleminen” merkitsee isien mukaan vapautumista väärästä minäkeskeisyydestä.
Pyhä Iisak Syyrialainen puolestaan muistuttaa, että nöyryys on Jumalan valtakunnan vaate. Ihminen voi tietää paljon ja silti olla kaukana Jumalasta. Mutta se, joka katuu, armahtaa ja nöyrtyy, alkaa jo nyt maistaa tulevan maailman elämää.
Pelastuksen kannalta tämä apostolin sana on ratkaiseva. Me emme pelastu siksi, että kuulumme oikeaan ryhmään, tunnemme oikeat ihmiset tai osaamme puhua oikeilla sanoilla. Me pelastumme, kun tulemme Kristuksen omiksi — kun annamme Hänen murtaa ylpeytemme ja parantaa sydämemme.
“Kaikki on teidän” ei tarkoita omistamisen ylpeyttä, vaan sitä, että Kristuksessa koko elämä voi palvella pelastusta: ilo ja murhe, opettajat ja koettelemukset, elämä ja kuolema. Kaikki voi tulla tieksi Jumalan luo, jos pysymme Kristuksessa.
Siksi kirkko kutsuu meitä yksinkertaiseen, mutta syvään rukoukseen: Herra, tee minut viisaaksi Sinun viisautesi mukaan. Vapauta minut turhasta ylpeydestä. Opeta minut kuulumaan Sinulle. Sillä kun ihminen on Kristuksen oma, hän ei menetä itseään — hän löytää todellisen elämänsä. Aamen.
