1 Kor 1:18-24: Risti paljastaa ihmisen sydämen

Risti paljastaa ihmisen sydämen

1 Kor 1:18-24

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa Paavali vie meidät kristillisen uskon ytimeen: “puhe rististä” on toisille hullutus, toisille pahennus, mutta niille, jotka pelastuvat, se on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Tässä ei ole kyse vain yhdestä opin kohdasta muiden joukossa. Risti on koko evankeliumin sydän, ja samalla avain siihen, mitä Jeesus tahtoi opettaa maailmalle omalla elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Siinä missä ihminen etsii voimaa menestyksestä ja viisautta itsevarmasta ymmärryksestä, Kristus ilmoittaa Jumalan kirkkauden nöyryytyksessä, kärsimyksessä ja rakkaudessa, joka menee loppuun asti.

Jeesus ei tullut vain opettamaan korkeita moraalisia ihanteita, vaan näyttämään, millainen Jumala todella on. Ristillä paljastuu, ettei Jumalan voima ole väkivaltaista pakkoa eikä hänen viisautensa kylmää järkeilyä. Jumalan voima on rakkautta, joka kantaa synnin, kärsii ihmisen puolesta ja voittaa kuoleman juuri näennäisen heikkouden kautta. Tämä on syvästi vastoin langenneen ihmisen odotuksia. Juutalaiset odottivat tunnusmerkkejä ja voiton näkyvää mahtia; kreikkalaiset etsivät järjestelmällistä viisautta ja filosofista selkeyttä. Mutta Kristus ristiinnaulittuna ei tyydytä kumpaakaan odotusta. Hän murskaa ne.

Jeesus tahtoo opettaa, että pelastus ei synny ihmisen kyvystä nousta Jumalan luo, vaan Jumalan alennuksesta ihmisen luo. Risti kertoo, että synti on niin vakava, ettei sitä korjata opetuksella yksin, mutta myös sen, että Jumalan rakkaus on niin suuri, ettei hän jätä ihmistä kadotukseen. Siksi risti on yhtä aikaa tuomio ihmisen ylpeydelle ja toivo jokaiselle katuvalle.

Paavali sanoo, että toisille risti on pahennus ja toisille hullutus. Tämä merkitsee, että ihmisen suhde ristiin paljastaa hänen sydämensä. Ylpeä ihminen ei tahdo pelastusta lahjana, vaan ansiona. Maailmallinen mieli tahtoo Jumalan, joka vahvistaa sen omat käsitykset voimasta. Mutta Kristus ristiinnaulittuna kutsuu luopumaan omasta kunnian tavoittelusta ja suostumaan siihen, että pelastus on armoa.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali ei häpeä ristiä, vaikka maailma pilkkaa sitä. Päinvastoin, hän nostaa juuri ristin kristillisen julistuksen keskukseksi, koska siinä Jumala kumoaa ihmisen omahyväisen viisauden. Krysostomoksen mukaan Jumala tekee tarkoituksellisesti tyhjäksi sen viisauden, joka paisuttaa, jotta ihminen oppisi turvaamaan häneen.

Pyhä Athanasios Suuri näkee ristissä Jumalan pelastavan talouden huipun. Sana tuli lihaksi, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi elämästä, ja tämä toteutuu erityisesti ristin ja ylösnousemuksen kautta. Isille risti ei ole tappion hetki, vaan voiton hetki: kuolema voitetaan kuolemalla.

Autuas Teofylaktos selittää, että Kristus on “Jumalan voima ja Jumalan viisaus” siksi, että hänessä toteutuu se, mitä ihminen ei koskaan itse voisi saavuttaa. Se, mikä näyttää heikkoudelta, osoittautuu väkevämmäksi kuin kaikki ihmisten voimat.

Ihmisen pelastuksen kannalta tämä apostolinen sana on ratkaiseva. Pelastus alkaa siitä, että ihminen lakkaa luottamasta omaan viisauteensa, omaan hurskauteensa ja omaan voimaansa. Hän katsoo ristiinnaulittua Kristusta ja ymmärtää, että juuri tässä on hänen elämänsä, sovituksensa ja toivonsa. Pelastus ei ole itsensä toteuttamista, vaan oman ylpeyden ristiinnaulitsemista Kristuksen kanssa.

Risti opettaa myös, miten pelastus muuttuu elämäksi meissä. Se kutsuu nöyryyteen, anteeksiantoon, kärsivällisyyteen ja uhrautuvaan rakkauteen. Jos Kristus pelastaa maailman ristillä, ei hänen opetuslapsensa voi kulkea toista tietä. Pelastua tarkoittaa oppia rakastamaan niin, ettei oma etu ole enää korkein laki.

Tämä apostolinen sana julistaa siis meille, että se, mikä maailmasta näyttää heikolta ja hullulta, onkin elämän lähde. Risti ei ole kristinuskon sivujuonne, vaan sen aurinko. Ja sille, joka uskoo, Kristus ristiinnaulittuna ei ole häpeä, vaan Jumalan voima, joka nostaa syntisen kuolemasta elämään. Aamen.