Room 8:28-39: Jumalan kaitselmus ja Kristuksen rakkaus

Jumalan kaitselmus ja Kristuksen rakkaus

Room 8:28-39

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä epistola on yksi Uuden testamentin lohdullisimmista ja samalla syvimmistä kohdista. Apostoli Paavali ei puhu helposta elämästä eikä kärsimyksen kieltämisestä. Hän puhuu Jumalan rakkaudesta, joka on niin vahva, ettei mikään luotu voima voi repiä ihmistä irti Kristuksesta, jos ihminen pysyy Hänessä uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Paavali sanoo: “Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” Tämä ei tarkoita, että kaikki tapahtumat olisivat itsessään hyviä. Sairaus, vaino, menetys, synti ja kuolema eivät ole hyviä. Mutta Jumala on niin suuri, että Hän voi ottaa myös pimeyden, kärsimyksen ja ihmisen haurauden ja kääntää ne pelastuksen palvelukseen.

Tätä Jeesus tahtoi opettaa koko elämällään. Hän ei luvannut opetuslapsilleen maailmallista turvallisuutta, vaan sanoi: “Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Kristuksen voitto ei näkynyt ensin ulkoisena valtana, vaan ristillä. Juuri siellä, missä ihmiset näkivät tappion, Jumala valmisti pelastuksen. Risti näyttää, että Jumalan rakkaus ei pakene kärsimystä, vaan astuu sen keskelle ja muuttaa sen ylösnousemuksen tieksi.

Paavali kysyy: “Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” Tämä ei tarkoita, ettei kukaan vastustaisi kristittyä. Päinvastoin, apostoli luettelee ahdistuksen, vainon, nälän, alastomuuden, vaaran ja miekan. Mutta mikään näistä ei ole viimeinen sana. Viimeinen sana kuuluu Kristukselle, joka kuoli, nousi kuolleista ja rukoilee meidän puolestamme.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Paavali ei poista kärsimystä, vaan riistää siltä vallan tehdä ihminen epätoivoiseksi. Kristityn voima ei ole siinä, ettei hän joutuisi ahdinkoon, vaan siinä, ettei ahdinko voi erottaa häntä Jumalan rakkaudesta.

Pyhä Athanasios Suuri näkee tässä Jumalan Pojan ihmiseksi tulon hedelmän. Kristus otti ihmisluonnon omakseen, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi jumalallisesta elämästä. Siksi pelastus ei ole vain juridinen vapautus syyllisyydestä, vaan koko ihmisen parantuminen ja kirkastuminen Kristuksessa.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että Jumala käyttää koettelemuksia puhdistaakseen sydämen vääristä kiintymyksistä. Kun ihminen menettää turhat varmuutensa, hän voi oppia nojaamaan Jumalaan yksin. Kärsimys ei itsessään pelasta, mutta Kristuksessa kannettuna se voi murtaa ylpeyden ja synnyttää nöyryyden.

Pyhä Iisak Syyrialainen muistuttaa, että Jumalan rakkaus on suurempi kuin meidän käsityskykymme. Ihminen näkee vain hetken kivun, mutta Jumala näkee koko parantumisen tien.

Pelastuksen kannalta tämä epistolan kirjoitus kysyy: mihin sydämemme ankkuroituu, kun kaikki järkkyy? Jos elämämme perusta on terveys, menestys, toisten hyväksyntä tai oma hallinnan tunne, ahdistus voi murskata meidät. Mutta jos perustamme on Kristus, mikään ei voi viedä meiltä sitä, mikä on tärkeintä.

Jumalan rakkaus ei ole kaukainen ajatus, vaan Kristuksessa annettu todellisuus. Hänet on annettu meidän puolestamme. Hän rukoilee meidän puolestamme. Hän kulkee kanssamme ahdistuksen läpi. Siksi Paavalin sanat eivät ole runollista lohdutusta, vaan pelastuksen julistus: ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä vallat, ei nykyinen eikä tuleva voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Aamen.