Opetuspuheita

Apt 4:1-10: Kristuksen nimi nostaa ihmisen jaloilleen

Kristuksen nimi nostaa ihmisen jaloilleen

Apt 4:1-10

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämän päivän apostolien tekojen lukukohta vie meidät Jerusalemin temppelin varjoon, hetkeen, jolloin apostolit Pietari ja Johannes asetetaan kuulusteltaviksi. He olivat juuri Kristuksen nimessä parantaneet ramman miehen. Ihme oli tapahtunut kaikkien nähden, mutta hengellinen johto ei iloinnut ihmisen tervehtymisestä. Sen sijaan he pelästyivät sitä nimeä, jossa ihme tapahtui: Jeesuksen Kristuksen, ristiinnaulitun ja ylösnousseen, nimeä. Näin lukukohta paljastaa meille syvän totuuden: maailma voi hyväksyä uskonnollisuuden, mutta se vastustaa Kristuksen elävää voimaa.

Jeesus oli opettanut opetuslapsilleen jo ennen kärsimystään, että heidät vietäisiin hallitusmiesten ja neuvostojen eteen Hänen nimensä tähden. Hän sanoi, ettei heidän tulisi pelätä, sillä Pyhä Henki antaisi heille sanat oikealla hetkellä. Tässä näemme tämän lupauksen täyttymyksen. Pietari, joka kerran pelkäsi palvelustytön edessä ja kielsi Herransa, seisoo nyt rohkeasti kansan johtajien edessä ja tunnustaa Kristuksen.

Kristus halusi opettaa, että Hänen opetuslapsensa eivät elä inhimillisen varmuuden varassa. Heidän voimansa ei ole oppineisuudessa, asemassa eikä poliittisessa suojassa, vaan Hänen nimessään. Kun johtajat kysyvät: “Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?”, Pietari vastaa yksiselitteisesti: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä.

Tämä nimi ei ole taikasana eikä pelkkä uskonnollinen tunnus. Raamatullisesti nimi merkitsee henkilön läsnäoloa ja voimaa. Kun apostolit toimivat Jeesuksen nimessä, Ylösnoussut itse toimii heidän kauttaan. Kristus opettaa siis Kirkolleen, että todellinen parantuminen ja pelastus tulevat Hänen persoonallisesta läsnäolostaan, eivät ihmisen omasta voimasta.

Pyhät isät näkivät tässä kohdassa Kirkon marttyyrisen olemuksen. Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että apostolit eivät vastaa vihaan vihalla eivätkä pelkoon varovaisella diplomatialla. He puhuvat totuuden kirkkaasti, mutta eivät ylpeästi. Pietarin rohkeus ei ole luonteen kovuutta, vaan Pyhän Hengen täyttämän sydämen vapautta.

Isät korostavat myös suurta muutosta Pietarissa. Sama mies, joka ennen ylösnousemusta murtui pelon edessä, on nyt uusi ihminen. Tämä osoittaa, ettei evankeliumi ole moraalinen ohjelma, vaan ylösnousemuksen voima, joka muuttaa ihmisen sisältä käsin. Armo ei vain anna anteeksi menneitä syntejä; se tekee pelokkaasta todistajan.

Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen opetti, että Kristuksen nimi on voima, koska se liittyy Hänen ristiinsä ja ylösnousemukseensa. Kun apostoli lausuu Jeesuksen nimen, hän ei vetoa poissaolevaan mestariin, vaan elävään Herraan. Siksi parantunut mies seisoo heidän keskellään kuin elävä ikoni: hän todistaa, että Kristuksen voitto kuolemasta on jo alkanut vaikuttaa maailmassa.

Tämä apostolien tekojen kohta kysyy meiltä: missä nimessä me elämme? Elämmekö oman onnistumisemme, maineemme, pelkojemme tai maailman hyväksynnän nimessä? Vai elämmekö Jeesuksen Kristuksen nimessä?

Ihmisen syvin sairaus ei ole vain ruumiillinen heikkous, vaan ero Jumalasta. Synti tekee meistä hengellisesti rampoja: istumme elämän portilla, mutta emme pääse sisään todelliseen iloon. Apostolien todistus julistaa, että Kristuksen nimessä ihminen voi nousta. Hänen nimessään synti annetaan anteeksi, pelko murtuu, sydän paranee ja elämä saa suunnan.

Pelastukseksemme meidän on opittava turvautumaan tähän nimeen ei vain huulilla, vaan koko elämällä. Jeesuksen rukous — “Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä” — on Kirkon yksinkertainen ja syvä tie tähän todellisuuteen. Kun nimi laskeutuu sydämeen, Kristuksen läsnäolo alkaa parantaa meitä sisältäpäin.

Liturgiassa me tulemme saman kysymyksen eteen kuin neuvosto: kenen nimessä tämä kaikki tapahtuu? Vastaus on selvä: kaikki tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Ehtoollisessa Ylösnoussut Kristus ei vain muistuta meitä parantumisesta, vaan antaa meille oman elämänsä lääkkeeksi.

Älkäämme siis hävetkö Kristuksen nimeä. Maailma voi sitoa apostolit yöksi vankilaan, mutta se ei voi vangita ylösnousemusta. Se voi kuulustella Kirkkoa, mutta se ei voi kumota parantunutta ihmistä, joka seisoo Kristuksen armon todistajana. Nouskaamme siis mekin Kristuksen nimessä, tunnustakaamme Hänet rohkeasti ja kulkekaamme pelastuksen tietä kohti valtakuntaa. Aamen.