Joh 21:15-25: Katumus palauttaa ihmisen rakkauteen

Katumus palauttaa ihmisen rakkauteen

Joh 21:15-25

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin tapahtumassa seisomme Galilean järven rannalla ylösnousseen Kristuksen edessä. Pietari, joka kolmesti kielsi Herransa, kuulee nyt kolmesti kysymyksen: ”Rakastatko minua?” Kristus ei kysy häneltä ensiksi rohkeudesta, tiedosta, asemasta tai saavutuksista. Hän kysyy rakkaudesta. Ja jokaisen vastauksen jälkeen Herra antaa tehtävän: ”Ruoki minun karitsoitani… kaitse minun lampaitani.” Näin haavoittunut opetuslapsi palautetaan paimeneksi. Tämä on evankeliumin ihme: Kristus ei ainoastaan anna anteeksi, vaan parantaa ja lähettää.

Jeesus halusi opettaa Pietarille ja koko Kirkolle, että todellinen hengellinen palvelu ei synny vallanhalusta eikä itsevarmuudesta, vaan rakkaudesta Kristukseen. Pietarin kolminainen tunnustus vastaa hänen kolminaiseen kieltämiseensä. Herra ei nöyryytä häntä julkisesti kostaakseen, vaan avaa haavan parantaakseen sen. Synti, jota ei tuoda Kristuksen eteen, jää sisälle myrkyksi. Synti, jonka Kristus kohtaa, muuttuu katumuksen kautta uudeksi elämäksi.

Kun Kristus sanoo ”ruoki minun lampaitani”, Hän muistuttaa, että lauma ei kuulu Pietarille. Kirkko ei ole kenenkään ihmisen omaisuutta, ei papin, piispan, opettajan eikä kansan. Se on Kristuksen lauma. Paimenen tehtävä on ruokkia Kristuksen sanalla, sakramenteilla, rukouksella ja omalla esimerkillä.

Herra kertoo myös Pietarille hänen tulevasta marttyyrikuolemastaan: ”Kun vanhenet, toinen vyöttää sinut ja vie sinut, minne et tahdo.” Rakkaus Kristukseen ei ole vain tunne, vaan tie ristille. Pietari, joka kerran pelkäsi, saa armon seurata Herraa loppuun asti.

Kun Pietari kysyy Johanneksesta: ”Entä tämä?”, Kristus vastaa: ”Mitä se sinuun kuuluu? Seuraa sinä minua.” Tässä on suuri lääke vertailuun. Jokaisella on oma tie Kristuksen luo. Toisen kutsumus ei saa tulla esteeksi omalle kuuliaisuudelle.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristus ei muistuta Pietaria hänen kieltämisestään sanoilla ”miksi petit minut?”, vaan kysyy rakkaudesta. Näin Herra opettaa, että parannus ei ole pelkkää syyllisyyttä, vaan rakkauden palautumista.

Pyhä Gregorios Suuri näkee Pietarin tehtävässä paimenen vastuun: sen, joka rakastaa Kristusta, täytyy kantaa huolta Kristuksen pienistä. Rakkaus Herraan näkyy konkreettisesti siinä, miten kohtelemme Hänen lampaitaan.

Pyhä Augustinus huomauttaa, että Kristuksen sanat Johanneksesta eivät synnytä kilpailua kutsumusten välille. Kirkossa on marttyyrin tie ja kontemplatiivisen todistajan tie, aktiivinen palvelu ja hiljainen uskollisuus. Kaikki ovat Kristuksen käsissä.

Isät ymmärsivät, että Johanneksen evankeliumin loppu jää avoimeksi, koska Kristuksen tekojen täyteys ylittää kirjat. Hänen elämänsä jatkuu Kirkossa ja pyhissä.

Jokainen meistä tuntee itsessään Pietarin haavan. Olemme luvanneet uskollisuutta, mutta olemme langenneet. Olemme rakastaneet Kristusta, mutta myös kieltäneet Hänet sanoilla, teoilla ja vaikenemisella.

Kristus ei kysy tänään: kuinka täydellinen olet ollut? Hän kysyy: rakastatko minua? Vastatkaamme nöyrästi: Herra, sinä tiedät kaiken; sinä tiedät, että rakastan sinua.

Liturgiassa Kristus ruokkii meidät, jotta me oppisimme ruokkimaan toisiamme rakkaudella, anteeksiannolla ja totuudella. Älkäämme katsoko kateudella toisen tietä. Kuulkaamme Herran sana: ”Seuraa sinä minua.” Tämä seuraaminen on pelastus: katumuksessa, rakkaudessa ja uskollisuudessa loppuun asti. Aamen.