Joh20:19-31: Rauha teille

Rauha teille

Joh 20:19-31

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin jaksossa ylösnoussut Kristus ilmestyy opetuslapsille suljettujen ovien takana, antaa heille rauhan, näyttää haavansa, puhaltaa heidän päälleen Pyhän Hengen ja sitten kohtaa Tuomaan epäilyn. Kohta on koko kirkon elämän kannalta ratkaiseva, koska siinä yhdistyvät ylösnousemuksen todellisuus, apostolinen lähetys, syntien anteeksiantamus ja uskon tie niille, jotka eivät ole nähneet.

Jeesus tahtoo opettaa, että hänen ylösnousemuksensa ei ole vain yksityinen ihme tai lohduttava ajatus, vaan uusi luominen, jossa pelon tilalle annetaan rauha, epäilyn tilalle usko, ja hajallaan olevasta joukosta syntyy Pyhän Hengen voimassa elävä kirkko ihmisten pelastukseksi.

Evankeliumin tapahtuma alkaa suljettujen ovien takaa. Opetuslapset ovat koolla, mutta eivät ilossa vaan pelossa. Risti on järkyttänyt heidän toivonsa, ja vaikka hauta on jo tyhjä, heidän sydämensä eivät vielä ole vapaat. Juuri tähän tilanteeseen Jeesus tulee ja sanoo: “Rauha teille.” Tämä ei ole tavallinen tervehdys, vaan ylösnousseen Herran ensimmäinen lahja kirkolle. Jeesus tahtoi opettaa, että hänen voittonsa kuolemasta ei jää ulkoiseksi tapahtumaksi, vaan tulee ihmiselle sisäiseksi todellisuudeksi: pelon keskelle annetaan rauha, häpeän keskelle anteeksianto, hajanaisuuden keskelle yhteys.

Sitten Jeesus näyttää opetuslapsille kätensä ja kylkensä. Hän ei ilmesty heille jonakin vieraana hengellisenä olentona, vaan juuri ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Herrana. Haavat ovat yhä näkyvissä, mutta nyt ne eivät enää ole tappion merkkejä, vaan voiton merkkejä. Jeesus tahtoi opettaa, ettei ylösnousemus pyyhi pois ristiä, vaan kirkastaa sen. Se, mikä näytti häpeältä ja kärsimykseltä, on tullut pelastuksen lähteeksi. Siksi kristityn elämässäkään haavat eivät Kristuksessa jää merkityksettömiksi: kun ne annetaan hänen käsiinsä, niistäkin voi tulla armon paikkoja.

Evankeliumin keskuksessa on myös tämä suuri sana: “Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut.” Tässä Jeesus tahtoi opettaa, ettei pelastus ole vain sisäinen tunne Jumalan läheisyydestä, vaan konkreettinen lahja, joka annetaan kirkossa. Ylösnoussut Herra ei jätä opetuslapsia vain muistojen varaan, vaan antaa heille Hengen ja lähettää heidät jatkamaan hänen omaa työtään. Pyhät isät ovat nähneet tässä uuden luomisen hetken.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen vertaa Kristuksen puhallusta siihen, miten Jumala puhalsi elämän hengen Aadamiin: nyt syntyy uusi ihmiskunta, elävä kirkko.

Pyhä Johannes Krysostomos taas korostaa, että syntien anteeksiantamuksen valta osoittaa kirkon palvelutehtävän suunnattoman suuruuden — ei omasta voimastaan, vaan Kristuksen lahjana.

Tuomaan kohtaaminen tekee tästä evankeliumista erityisen läheisen meille. Tuomas ei ollut paikalla ensimmäisellä kerralla, ja hän tahtoo nähdä ja koskea. Jeesus ei murskaa häntä, vaan kutsuu häntä: “Älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.” Isät ovat usein huomauttaneet, että Tuomaan epäily tuli koko kirkon hyödyksi.

Pyhä Gregorios Suuri sanoo, että Tuomaan kosketus hyödytti meidän uskoamme enemmän kuin muiden opetuslasten nopea usko, koska sen kautta ylösnousemuksen ruumiillinen todellisuus vahvistettiin. Jeesus tahtoi opettaa, että usko ei ole sokea harha, vaan vastaus todelliselle Herralle — mutta samalla autuaiksi julistetaan ne, jotka eivät näe ja silti uskovat.

Pelastuksen kannalta tämän tekstin sanoma on kirkas. Ihminen elää suljettujen ovien takana: pelon, synnin, epäilyn ja kuoleman varjossa. Kristus tulee juuri sinne. Hän tuo rauhan, antaa Hengen, perustaa anteeksiantamuksen palveluksen ja nostaa epäilevän uskoon. Pelastus ei siis ole vain se, että ihminen uskoo jotakin Jeesuksesta, vaan se, että ylösnoussut Jeesus itse tulee hänen luokseen ja tekee hänestä osallisen uudesta elämästä.

Tämän päivän evankeliumi julistaa, että suljetut ovet eivät estä Herraa. Hän tulee yhä kirkkoonsa, näyttää haavansa, antaa rauhansa ja kutsuu: “Älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.” Siellä, missä tämä sana otetaan vastaan, alkaa uusi luominen. Siellä alkaa pelastus. Aamen.