Joh19:25-27; 21:24-25:Katso, äitisi – tämä on se opetuslapsi

Katso, äitisi – tämä on se opetuslapsi

Joh19:25-27; 21:24-25

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Nämä kaksi evankeliumin kohtaa näyttävät kuuluvan eri yhteyksiin: ensimmäinen vie meidät ristin juurelle, toinen evankeliumin viimeisiin todistuksen sanoihin. Mutta juuri yhdessä ne avaavat hyvin syvän näkymän kirkon elämään. Ristin äärellä Jeesus uskoo äitinsä rakkaalle opetuslapselle ja opetuslapsen äidilleen; evankeliumin lopussa sama opetuslapsi esitetään luotettavana todistajana siitä, mitä hän on nähnyt.

Jeesus tahtoo opettaa, että ristin luona syntyy uusi hengellinen perhe ja että kirkko elää apostolisesta todistuksesta, joka nousee henkilökohtaisesta yhteydestä ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraan.

Evankeliumi vie meidät ensin Golgatalle, sinne, missä kaikki näyttää inhimillisesti katsoen päättyvän. Risti on kärsimyksen, häpeän ja kuoleman paikka. Mutta juuri siellä Jeesus lausuu sanat, jotka avaavat uuden elämän salaisuuden: “Nainen, katso, poikasi!” ja opetuslapselle: “Katso, äitisi!” Näitä sanoja ei pidä kuulla vain käytännöllisenä huolenpitona äidistä. Tietenkin niissä on myös sitä, mutta evankeliumi kutsuu meitä näkemään syvemmälle. Ristin juurella Jeesus ei ainoastaan kärsi yksin, vaan kokoaa uuden yhteisön. Hän synnyttää kirkon, jossa verisiteet eivät ole enää ratkaisevia, vaan yhteys häneen. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain yksilön sisäinen kokemus, vaan uuden hengellisen perheen synty hänen ristinsä kautta.

On huomattavaa, että Marian ja rakkaan opetuslapsen yhteys syntyy juuri ristin äärellä. Kirkko ei synny menestyksestä, voimasta tai inhimillisestä varmennuksesta, vaan kärsivän Kristuksen luota. Pyhät isät ovat nähneet tässä kirkon äidillisen ja apostolisen luonteen.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristus osoittaa ristilläkin täydellistä huolenpitoa, mutta samalla hän opettaa meille rakkauden lain: kärsimyksen keskelläkin ihminen kutsutaan näkemään toinen.

Pyhä Epifanios Kyproslainen ja monet muut isät ovat nähneet Mariassa kirkon äidillisen kuvan, sillä hän, joka synnytti Kristuksen lihassa, tulee ristin juurella hengellisellä tavalla kaikkien Kristuksen omien läheiseksi. Ja rakas opetuslapsi, joka ottaa Marian kotiinsa, on kuva jokaisesta uskovasta, joka ottaa vastaan sen elämän, jonka Kristus antaa.

Toinen tämän evankeliumin kohta, loppusanat, vahvistaa tämän todistuksen merkityksen: “Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.” Kirkko ei elä mielikuvituksesta eikä uskonnollisesta tunnelmasta, vaan apostolisesta todistuksesta. Se opetuslapsi, joka seisoi ristin juurella, on sama, joka todistaa. Hän ei puhu etäältä, vaan siitä, minkä on nähnyt, kuullut ja koskettanut.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että juuri tällainen todistus tekee evankeliumista luotettavan: siinä ei välity vain oppi, vaan osallisuus Kristuksen todellisuuteen. Ja kun Johannes lisää, etteivät kaikki Jeesuksen teot mahtuisi kirjoihin, hän osoittaa, että Kristuksen mysteeri on ehtymätön. Kirjoitettu sana on tosi, mutta Herra itse on vielä suurempi kuin kaikki kirjoitettu.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on äärettömän lohdullinen. Se kertoo, ettei risti ollut tappio, vaan uuden ihmisyyden syntymä. Ristin luona Kristus tekee meistä perheen; apostolisen todistuksen kautta hän kutsuu meidät tähän perheeseen totuudessa. Pelastus ei ole vain vapautusta synnistä juridisessa mielessä, vaan sisään ottamista Kristuksen omaan elämään, hänen kirkkoonsa, hänen rakkauteensa.

Ristin juurella me opimme, mitä kirkko on: se on niiden yhteisö, jotka pysyvät Jeesuksen luona myös silloin, kun maailma näkee vain heikkouden. Ja juuri siellä, heikkouden keskellä, Jumalan voima synnyttää uutta elämää. Johannes todistaa tästä, ja kirkko elää tästä todistuksesta. Siksi mekin saamme tänään kuulla ristin ääreltä sanat, jotka ovat koko pelastuksen ytimessä: Kristus ei jätä omiaan orvoiksi, vaan kokoaa meidät yhteen ja antaa meille paikan omassa elämässään. Aamen.