Joh 16: 2b-13a: Vainon keskellä Pyhä Henki paljastaa totuuden

Vainon keskellä Pyhä Henki paljastaa totuuden

Joh 16: 2b-13a

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä Kristus puhuu opetuslapsilleen vaikeista asioista: vainosta, murheesta, Hänen poismenostaan ja Pyhän Hengen tulemisesta. Hän sanoo, että tulee aika, jolloin ihmiset luulevat palvelevansa Jumalaa vainotessaan Kristuksen omia. Nämä sanat eivät ole pelottelua, vaan rakkaudellista valmistamista. Herra ei tahdo, että opetuslapset kompastuvat, kun maailma vastustaa heitä. Hän opettaa, että Kirkon tie kulkee ristin kautta, mutta risti ei ole viimeinen sana, sillä Totuuden Henki johdattaa omat kaikkeen totuuteen.

Jeesus halusi opettaa, että uskonnollinen innokkuus voi muuttua pimeydeksi, jos ihminen ei tunne Isää eikä Poikaa. ”He tekevät näin, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.” Tämä on vakava sana. Ihminen voi käyttää Jumalan nimeä ja silti vastustaa Jumalan tekoja, jos sydän on suljettu Kristuksen valolta.

Kristus sanoo myös jotakin yllättävää: ”Teille on hyväksi, että minä menen pois.” Opetuslapsille tämä kuulostaa menetykseltä, mutta Herra paljastaa Jumalan suunnitelman syvyyden. Hänen ristinsä, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa kautta Pyhä Henki lähetetään Kirkkoon. Kristus ei poistu hylätäkseen, vaan tulee Hengen kautta läsnä olevaksi kaikkialla ja kaikissa, jotka uskovat.

Pyhän Hengen tehtävä on paljastaa maailman synti, vanhurskaus ja tuomio. Synti paljastuu siinä, ettei maailma usko Kristukseen. Vanhurskaus ilmenee siinä, että Kristus menee Isän luo: ristiinnaulittu onkin Isän kirkastama Poika. Tuomio taas tarkoittaa, että tämän maailman ruhtinas on jo tuomittu. Pahan valta näyttää suurelta, mutta Kristuksen voitto on jo alkanut.

Kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa opetuslapset kaikkeen totuuteen. Tämä ei tarkoita uutta evankeliumia Kristuksen tilalle, vaan Kristuksen salaisuuden syvempää ymmärtämistä Kirkossa. Henki ei puhu omiaan, vaan kirkastaa Pojan ja vie meidät Isän tuntemiseen.

Pyhä Basileios Suuri opetti, että Pyhä Henki ei ole luotu apu tai tunne, vaan Jumala, joka pyhittää, valaisee ja johtaa totuuteen. Ilman Henkeä ihminen voi kuulla sanat, mutta ei nähdä niiden kirkkautta.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristuksen poismeno tarkoittaa ihmisluonnon korottamista Isän luo. Henki lähetetään, jotta me tulisimme osallisiksi Kristuksen voitosta emmekä jäisi ulkopuolisiksi katsojiksi.

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että Herra ilmoittaa vainot etukäteen vahvistaakseen opetuslapsia. Kun kärsimys tulee, he muistavat, ettei Kristus pettänyt heitä, vaan oli valmistanut heidät. Näin murhe muuttuu kestäväisyydeksi.

Isät painottavat myös, että totuutta ei voi erottaa Kirkon elämästä. Henki johdattaa totuuteen siellä, missä on apostolinen usko, rukous, katumus ja Ehtoollisen yhteys.

Tämä evankeliumi paljastaa sekä maailman pimeyden että Jumalan lohdutuksen. Meidänkin aikanamme ihminen voi luulla tekevänsä hyvää, vaikka toimii ilman rakkautta, ilman Kristuksen tuntemista. Siksi meidän on jatkuvasti kysyttävä: johtaako minua Totuuden Henki vai oma pelko, ylpeys ja viha?

Kristus ei lupaa meille elämää ilman vastustusta. Hän lupaa jotakin suurempaa: Puolustajan, joka pysyy Kirkossa. Kun rukoilemme, kadumme, kuulemme evankeliumia ja osallistumme pyhään Ehtoolliseen, Henki tekee Kristuksen voiton eläväksi meissä.

Älkäämme siis kompastuko maailman vihaan emmekä omaan murheeseemme. Maailman ruhtinas on tuomittu, Kristus on Isän luona, ja Totuuden Henki johdattaa Kirkkoa. Eläkäämme niin, että sydämemme tuntee Isän ja Pojan, ja että sanamme ja tekomme kirkastavat Kristusta ihmisten pelastukseksi. Aamen.