Joh 10: 27-38: Paimenen ääni johdattaa Jumalan yhteyteen

Paimenen ääni johdattaa Jumalan yhteyteen

Joh 10: 27-38

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Nämä Kristuksen sanat tässä evankeliumissa ovat sekä lohdutus että ilmoitus: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni; minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän.” Heti tämän jälkeen Hän lausuu vielä syvemmän salaisuuden: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Nämä sanat jakavat kuulijat. Toisille ne ovat elämän lähde, toisille loukkaus. Juutalaiset tarttuvat kiviin, koska ymmärtävät Hänen tekevän itsensä Jumalan vertaiseksi. Kristus ei peru sanojaan, vaan vahvistaa ne teoillaan ja kutsuu näkemään Isän Hänessä.

Jeesus halusi opettaa, että pelastus ei ole pelkkää uskonnollista tietoa, vaan elävää suhdetta Häneen. Lampaat eivät vain kuule ääntä; ne seuraavat. Kristus tuntee omansa, ei ulkoisesti eikä nimiluettelona, vaan rakkauden ja elämän yhteydessä. Hän antaa heille iankaikkisen elämän, eikä kukaan voi riistää heitä Hänen kädestään.

Tämä käsi on sama kuin Isän käsi. Kun Kristus sanoo, ettei kukaan voi riistää lampaita Hänen kädestään eikä Isän kädestä, Hän ilmoittaa työnsä jumalallisen perustan. Poika ei toimi erillään Isästä. Hänen rakkautensa, valtansa ja pelastava toimintansa ovat Isän tahdon täydellistä ilmenemistä. Siksi Hän sanoo: ”Minä ja Isä olemme yhtä.”

Kristus ei tarkoita, että Isä ja Poika olisivat sama persoona, vaan että Heillä on sama jumalallinen olemus, tahto ja voima. Isä on Isä, Poika on Poika, mutta He ovat yksi Jumala. Tämä on evankeliumin sydäntä: se, joka kohtaa Kristuksen, kohtaa Jumalan itsensä.

Kun kuulijat syyttävät Häntä jumalanpilkasta, Kristus viittaa sekä Kirjoituksiin että tekoihinsa. Hän sanoo: jos ette usko minua, uskokaa tekoja, jotta ymmärtäisitte, että Isä on minussa ja minä Isässä. Hänen tekonsa eivät ole vain ihmeitä, vaan Isän läsnäolon merkkejä: sokeat näkevät, sairaat paranevat, syntiset palaavat, kuolema väistyy.

Pyhä Athanasios Suuri näki tässä kohdassa vahvan todistuksen Pojan todellisesta jumaluudesta. Poika ei ole luotu välikappale, vaan samaa olemusta Isän kanssa. Jos Kristus ei olisi todellinen Jumala, Hän ei voisi antaa iankaikkista elämää. Vain Elämä itse voi tehdä kuolevaiset eläviksi.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristuksen sanat ”Isä on minussa ja minä Isässä” ilmaisevat erottamattoman yhteyden. Poika tekee Isän tekoja, koska Hän on Isän Sana ja Voima. Siksi Kristuksen käsi on pelastuksen varma turva.

Isät ymmärsivät myös Kristuksen viittauksen ”te olette jumalia” oikein. Se ei tee ihmisestä Jumalaa luonnoltaan, vaan osoittaa armon kutsun: ihminen voi tulla osalliseksi Jumalan elämästä. Me emme muutu Jumalan olemukseksi, mutta Kristuksessa meidät parannetaan, valaistaan ja jumalallistetaan armon kautta.

Meidän pelastuksemme ei lepää mielialoissa, saavutuksissa eikä omassa hengellisessä vahvuudessamme, vaan Kristuksen kädessä. Hän tuntee meidät syvemmin kuin me tunnemme itsemme.

Mutta lampaan tuntomerkki on kuuleminen ja seuraaminen. Emme voi sanoa kuulevamme Paimenen ääntä, jos jatkuvasti seuraamme vieraita ääniä: ylpeyttä, katkeruutta, himoja, pelkoa ja maailman lupauksia. Kristuksen ääni kuuluu evankeliumissa, Kirkon rukouksessa, omassa tunnossa, paastossa, katumuksessa ja pyhässä Ehtoollisessa.

Liturgiassa me astumme Isän eteen Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Kristus antaa meille oman elämänsä, jotta emme hukkuisi. Pysykäämme siis Hänen kädessään: älkäämme kivittäkö totuutta sydämemme kovuudella, vaan avatkaamme itsemme Hänen teoilleen. Silloin opimme tuntemaan, että Isä on Pojassa ja Poika Isässä — ja että meidän elämämme on kätketty Kristuksessa Jumalaan. Aamen.