Lk 22:39-42; 45; 23:1: Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan sinun

Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan sinun

Lk 22:39-42; 45; 23:1

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä pyhä evankelista vie meidät Getsemaneen ja siitä Herran vangitsemiseen, kuulusteluihin ja hylkäämiseen asti. Jeesus vetäytyy Öljymäelle, kuten hänellä oli tapana, ja kehottaa opetuslapsiaan rukoilemaan, etteivät he joutuisi kiusaukseen. Sitten hän itse polvistuu ja rukoilee: “Isä, jos tahdot, ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Kun hän palaa opetuslasten luo, hän löytää heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Pian saapuu Juudas väkijoukon kanssa, Jeesus vangitaan, Pietari kieltää hänet, Herran kasvoihin lyödään, häntä pilkataan, ja lopulta hänet viedään neuvoston eteen, joka luovuttaa hänet Pilatukselle.

Ihmisen pelastus tapahtuu hänen täydellisen kuuliaisuutensa kautta; siellä missä ensimmäinen Aadamin suku tahtoi elää oman tahtonsa mukaan, uusi Aadam alistaa inhimillisen tahtonsa täydellisesti Isän tahtoon, kantaa vapaaehtoisesti kärsimyksen maljan ja pysyy uskollisena silloinkin, kun opetuslapset nukkuvat, ystävä kavaltaa ja maailma tuomitsee.

Tämä evankeliumi vie meidät syvälle Herramme kärsimyksen salaisuuteen. Getsemane ei ole vain yksi surullinen hetki ennen ristiä, vaan paikka, jossa ihmiskunnan pelastus tulee näkyviin hyvin syvällä tavalla. Siellä Kristus rukoilee, opetuslapset nukkuvat, kavaltaja lähestyy, ja koko pimeys alkaa sulkeutua hänen ympärilleen. Mutta juuri siellä Jeesus tahtoi opettaa, mitä merkitsee todellinen kuuliaisuus, todellinen rukous ja todellinen rakkaus.

Kun Jeesus sanoo: “Isä, jos tahdot, ota tämä malja minulta pois”, hän näyttää meille todellisen ihmisyytensä. Hän ei näyttele kärsimystä, vaan kohtaa sen koko inhimillisessä todellisuudessaan.

Pyhä Athanasios Suuri ja myöhemmin pyhä Maksimos Tunnustaja opettavat, että Kristuksessa ihmisluonto kaikkine luonnollisine tuntoineen on todellinen, mutta se ei kapinoi Jumalaa vastaan. Siksi rukous jatkuu: “Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus tapahtuu siellä, missä inhimillinen tahto paranee tottelevaisuudessa. Siinä, missä Aadam lankesi oman tahtonsa seuraamiseen, Kristus parantaa ihmisen tahdon kuuliaisuudellaan.

Getsemanessa näkyy myös opetuslasten heikkous. He nukkuvat murheensa alla, vaikka Herra kehottaa heitä rukoilemaan, etteivät joutuisi kiusaukseen.

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, ettei Kristus moiti heitä armottomasti, vaan opettaa lempeästi, että ilman rukousta ihminen jää alttiiksi lankeemukselle. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hengellinen elämä kestä yksistään omalla innolla tai hyvillä aikomuksilla. Pelastuksen kannalta rukous on elintärkeää, sillä ilman sitä sydän turtuu ja ihminen horjuu koetuksen hetkellä.

Kun Juudas saapuu ja antaa suudelman, pimeys tulee lähelle pyhän merkissä. Isät ovat nähneet tässä synnin hirvittävän luonteen: pahakin osaa käyttää läheisyyden ja uskonnollisuuden muotoa. Jeesus tahtoi opettaa, että ulkoinen läheisyys häneen ei yksin riitä, jos sydän on vieraantunut. Pelastus ei ole muodollista uskonnollisuutta, vaan uskollisuutta sydämessä.

Pietarin kieltäminen tekee saman asian toisella tavalla näkyväksi. Hän rakasti Herraa, mutta luotti itseensä enemmän kuin rukoukseen.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee Pietarissa koko kirkon peilin: ihminen on heikko, mutta Kristuksen katse voi herättää parannukseen. Jeesus tahtoi opettaa, ettei lankeemus ole viimeinen sana, jos ihminen antaa Herran katseen murtaa sydämensä.

Kun Kristusta pilkataan, lyödään ja viedään tuomittavaksi, hän ei lakkaa olemasta Herra.

Pyhä Efraim Syyrialainen sanoo, että hän seisoo sidottuna vapauttaakseen sidotut. Juuri hänen hiljaisessa kärsimisessään alkaa näkyä voitto. Jeesus tahtoi opettaa, ettei pelastus synny väkivallasta tai puolustautumisesta, vaan rakkaudesta, joka kestää loppuun asti.

Getsemane ja vangitsemisen yö paljastavat sekä ihmisen heikkouden että Jumalan uskollisuuden.

Pelastus on siinä, että Kristus, uusi Aadam, suostuu Isän tahtoon meidän puolestamme, kantaa vapaaehtoisesti kärsimyksen maljan, pysyy uskollisena keskellä kavallusta, pelkoa ja pilkkaa, ja näin parantaa tottelemattoman ihmisluonnon, jotta mekin voisimme hänen armossaan oppia sanomaan: “Tapahtukoon sinun tahtosi.” Aamen.