Lk 17:20-25: Valtakunta on Kristuksen läsnäolo

Valtakunta on Kristuksen läsnäolo

Lk 17:20-25

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumissa fariseukset kysyvät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. He odottavat näkyvää merkkiä, poliittista muutosta, ulkoista tapahtumaa, jonka voisi osoittaa sormella: ”Katso, täällä se on” tai ”tuolla se on”. Mutta Herra vastaa: ”Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla… Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Näillä sanoilla Kristus kääntää katseemme ulkoisesta uteliaisuudesta sisäiseen parannukseen ja opettaa, että Jumalan valtakunta ei ensiksi ole paikka kartalla, vaan Jumalan hallintavalta ihmisen sydämessä ja Kristuksen läsnäolo Kirkossaan.

Jeesus halusi opettaa, että Jumalan valtakunta ei ala ihmisten rakentamista järjestelmistä, vaan Hänestä itsestään. Siellä, missä Kristus on, siellä valtakunta on jo alkanut. Hän paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi, ajoi pois pahoja henkiä ja kutsui syntisiä takaisin Isän luo. Näissä teoissa tuleva valtakunta murtautui jo tähän maailmaan.

Kun Herra sanoo valtakunnan olevan ”teidän keskellänne”, Hän seisoo itse heidän edessään. Fariseukset etsivät merkkejä, mutta eivät tunnistaneet Merkkiä. He odottivat Jumalan toimintaa ulkoisesti, mutta Jumala oli tullut heidän keskelleen nöyränä, ilman maallista loistoa.

Samalla Kristus varoittaa opetuslapsiaan väärästä levottomuudesta. Tulee päiviä, jolloin ihmiset sanovat: ”Tuolla hän on” tai ”täällä hän on.” Älkää menkö perässä. Tämä on opetus hengellisestä raittiudesta. Kristitty ei juokse sensaatioiden, ennustusten eikä pelon perässä. Kun Ihmisen Pojan päivä tulee, se on kuin salama, joka leimahtaa taivaan äärestä toiseen: selvä, universaali ja Jumalan vallassa.

Mutta ennen kunniaa Kristuksen täytyy kärsiä ja tulla hylätyksi. Tämä on valtakunnan salaisuus: se tulee ristin kautta.

Pyhät isät ymmärsivät Jumalan valtakunnan sekä Kristuksen läsnäolona Kirkossa että armon valtana ihmisen sydämessä. Valtakunta kasvaa puhdistuneessa sydämessä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opetti, että Kristus itse on valtakunnan alku ja täyteys; Hänessä Jumala hallitsee ihmistä parantavasti, ei väkivaltaisesti.

Isät varoittivat hengellisestä uteliaisuudesta. Pyhä Johannes Krysostomos muistutti, ettei meille ole hyödyksi tietää aikoja ja hetkiä, jos emme elä katumuksessa. Ihminen voi tutkia lopun merkkejä ja silti olla sovittamatta asioitaan lähimmäisensä kanssa. Hän voi puhua antikristuksesta, mutta olla huomaamatta oman sydämensä ylpeyttä.

Pyhien isien mukaan Jumalan valtakunta tulee näkyväksi nöyrässä sydämessä: rukouksessa, puhtaudessa, laupeudessa ja ehtoollisyhteydessä. Kirkon liturgia on jo valtakunnan esimakua. Me emme vain muistele tulevaa maailmaa; me astumme siihen salaisesti, kun Kristus antaa itsensä meille. Älä etsi kaukaa sitä, mikä kutsuu sinua nyt.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi on vapauttava. Se irrottaa meidät hengellisestä hermostuneisuudesta. Jumalan valtakunta ei löydy paniikista, uteliaisuudesta eikä loputtomasta merkkien etsimisestä. Se alkaa, kun Kristus saa hallita sydäntäni tänään.

Kysymys ei ole vain: milloin Kristus tulee? Kysymys on: olenko minä valmis ottamaan Hänet vastaan nyt? Annanko Hänen hallita ajatuksiani, kieltäni, rahankäyttöäni, ihmissuhteitani ja salaisia halujani? Valtakunta on siellä, missä ihminen sanoo: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.”

Älkäämme juosko jokaisen äänen perässä, joka lupaa paljastaa salattuja aikoja. Pysykäämme Kirkon rukouksessa, katumuksessa ja pyhissä sakramenteissa. Kristus on keskellämme. Hän tuli kärsimyksen kautta kirkkauteen ja kutsuu meitä samalle tielle. Kun sydän puhdistuu ja rakkaus syttyy, Jumalan valtakunta ei ole enää kaukainen arvoitus, vaan elävä todellisuus meissä ja meidän keskellämme. Aamen.