Lk 14:25-35: Opetuslapseus vaatii koko ihmisen

Opetuslapseus vaatii koko ihmisen

Lk 14:25-35

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa kuulemme Kristuksen sanat, jotka pysäyttävät ja jopa järkyttävät. Suuret kansanjoukot kulkevat Hänen mukanaan, mutta Herra ei imartele heitä eikä tee opetuslapseudesta kevyttä. Hän sanoo, että joka ei ”vihaa” isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään, sisariaan ja vielä omaa elämäänsäkin, ei voi olla Hänen opetuslapsensa. Ja joka ei kanna ristiään ja seuraa Häntä, ei voi olla Hänen opetuslapsensa. Kristus ei puhu luonnollisen rakkauden halveksimisesta, vaan rakkauden oikeasta järjestyksestä. Jumalan on oltava ensimmäinen, sillä vain silloin kaikki muu löytää oikean paikkansa.

Jeesus halusi opettaa, ettei Häntä voi seurata puolittain. Kansanjoukot voivat innostua ihmeistä, opetuksesta ja toivosta, mutta todellinen opetuslapsi antaa Kristukselle sydämensä keskuksen. Sana ”vihata” on seemiläinen ilmaus, joka tarkoittaa tässä: olla asettamatta mitään Kristuksen edelle. Jos lähimmät ihmissuhteet, oma mukavuus, turvallisuus tai kunnianhimo tulevat Jumalan tahdon tilalle, ne muuttuvat esteiksi pelastukselle.

Herra käyttää kahta kuvaa: tornin rakentajaa ja sotaan lähtevää kuningasta. Molemmat opettavat hengellistä harkintaa. Kristityksi tuleminen ei ole hetken tunne, vaan elämän mittainen kilvoitus. Ihmisen on laskettava kustannukset: olenko valmis luopumaan siitä, mikä sitoo minut syntiin? Olenko valmis kantamaan ristiä, eli hyväksymään katumuksen, kuuliaisuuden, kärsivällisyyden ja itseni kieltämisen tien?

Lopuksi Kristus puhuu suolasta. Suola säilyttää ja antaa maun, mutta jos se menettää voimansa, se käy hyödyttömäksi. Opetuslapsi on kutsuttu olemaan maailmassa Jumalan valtakunnan maku ja säilyttävä voima. Jos kristitty menettää uskollisuuden Kristukselle, hän säilyttää ehkä nimen, mutta kadottaa voiman.

Pyhät isät ymmärsivät tämän evankeliumin ennen kaikkea sydämen irrottamisena vääristä kiintymyksistä. Luopuminen on sydämen vapautta.

Pyhä Johannes Krysostomos korosti, ettei Kristus käske halveksimaan vanhempia tai perhettä, sillä sama Herra käskee kunnioittamaan isää ja äitiä. Hän tarkoittaa, että mikään luotu rakkaus ei saa nousta Luojan rakkauden yläpuolelle.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opetti, että himollinen kiintymys vääristää rakkauden. Kun rakastamme toista omistavasti, pelokkaasti tai itsekkäästi, emme vielä rakasta Jumalan tavalla. Kristuksen asettaminen ensimmäiseksi ei vähennä rakkautta lähimmäisiin, vaan puhdistaa sen. Vasta Jumalassa ihminen oppii rakastamaan toista vapaasti, ilman omistamisen ja pelon kahleita.

Isät näkivät ristin kantamisen päivittäisenä askeesina: oman tahdon murtamista, vääryyden kestämistä ilman katkeruutta, syntisten ajatusten torjumista, rukousta silloin, kun sydän on kuiva, ja uskollisuutta silloin, kun se maksaa. Tämä on opetuslapseuden todellinen rakennustyö.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi sanoo: Kristus ei tahdo osaa meistä, vaan koko ihmisen. Ei siksi, että Hän olisi ankara valtias, vaan koska vain Hän voi parantaa koko sydämen. Se, mitä emme luovuta Kristukselle, jää helposti synnin ja pelon hallintaan. On luovuttava väärästä elämästä, jotta löytää todellisen

Ristin kantaminen ei ole elämän halveksimista, vaan väärän elämän kuolettamista, jotta todellinen elämä syntyisi. Kun luovumme siitä, mikä erottaa meidät Jumalasta, emme köyhdy, vaan vapaudumme. Kun Kristus on ensimmäinen, perhe, työ, ystävyys ja koko elämä kirkastuvat

Laskekaamme kustannukset, mutta nähkäämme myös lupaus. Se, joka luopuu kaikesta Kristuksen tähden, saa Kristuksen itsensä. Ja se on enemmän kuin kaikki. Olkaamme suolaa, joka ei menetä voimaansa: uskollisia, katuvia, rohkeita ja rakkaudessa palavia. Näin ristin tie tulee meille pelastuksen tieksi ja iankaikkisen elämän aluksi. Aamen.