Lk 12:48-59: Evankeliumi vaatii ratkaisua

Evankeliumi vaatii ratkaisua

Lk 12:48-59

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumissa Kristus puhuu sanoilla, jotka eivät salli meille hengellistä mukavuutta. Hän sanoo: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle.” Hän puhuu myös kasteesta, joka Hänen on otettava, jakautumisesta perheissä, ajan merkkien ymmärtämisestä ja sovinnon kiireellisyydestä. Tämä ei ole helppo evankeliumi, mutta se on parantava. Herra paljastaa, että Hänen tulemisensa maailmaan ei jätä ihmistä ennalleen. Kristus on tuli, joka valaisee, lämmittää ja puhdistaa, mutta myös polttaa pois sen, mikä ei kuulu Jumalan valtakuntaan.

Jeesus halusi opettaa, että Hänen sanomansa ei ole vain ulkoista rauhaa tai yhteiskunnallista sopua. Hän ei tullut vahvistamaan ihmisen vanhaa elämää, vaan luomaan uuden. Siksi Hän sanoo tuovansa jakautumisen. Tämä ei tarkoita, että Kristus tahtoisi riitoja tai vihaa. Hän on rauhan ruhtinas. Mutta kun totuus tulee maailmaan, ihmisten sydämet paljastuvat. Toiset ottavat valon vastaan, toiset vastustavat sitä. Siksi jopa perheissä voi syntyä jakoa Kristuksen tähden.

Kun Herra puhuu kasteestaan, Hän viittaa kärsimykseensä ja ristiinsä. Hänen tiensä kunniaan kulkee kuoleman kautta. Tämä on myös meidän tiemme: kristityn elämä on kastetta Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Emme voi seurata Häntä ilman, että vanha ihminen meissä joutuu tuleen.

Kristus moittii kuulijoitaan siitä, että he osaavat tulkita säätä, mutta eivät aikaa. Ihminen kykenee tekemään tarkkoja havaintoja maailmasta, mutta voi olla sokea oman sielunsa tilalle. Siksi Herra kehottaa sovintoon matkalla, ennen kuin asia viedään tuomarin eteen. Tämä tarkoittaa: tee parannus nyt. Älä viivytä sovintoa Jumalan ja lähimmäisen kanssa.

Pyhät isät näkivät Kristuksen tulessa sekä Pyhän Hengen lahjan että puhdistavan tuomion. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opetti, että tuli kuvaa evankeliumin voimaa, joka sytyttää sydämet Jumalan rakkauteen ja polttaa pois epäjumalanpalveluksen. Helluntain tuliset kielet näyttävät, ettei Kristuksen tuli ole hävitystä varten, vaan elämän uudistamiseksi.

Pyhä Johannes Krysostomos korosti, että Kristuksen tuoma jakautuminen syntyy ihmisen vapaasta vastauksesta. Jumala ei pakota ketään rakkauteen. Sama sana, joka pehmittää nöyrän sydämen, kovettaa ylpeän, jos tämä torjuu parannuksen.

Isät ymmärsivät myös sovinnon kiireellisyyden syvästi askeettisesti. Elämä on matka kohti Jumalan tuomioistuinta, ja vastapuoli on sekä lähimmäinen, jonka kanssa olemme riidassa, että omatuntomme, joka todistaa meitä vastaan. Viimeisellä hetkellä ei enää rakenneta sitä, minkä olisi pitänyt alkaa tänään.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kutsuu meitä heräämään. Kristuksen tuli ei ole vihollinen. Vihollinen on se kylmyys, jossa sydän tottuu syntiin, anteeksiantamattomuuteen ja välinpitämättömyyteen. Kun Jumalan tuli koskettaa ihmistä, se voi ensin tuntua kivuliaalta, koska se paljastaa haavat. Mutta juuri se tuli puhdistaa ja tekee sydämestä elävän. Anna tulen parantaa

Pelastus on sitä, että annamme Kristuksen erottaa meissä valon pimeydestä. Se voi tuoda ulkoista ristiriitaa, mutta sisäisesti se synnyttää rauhan, joka ei perustu kompromissiin synnin kanssa. Siksi meidän on sovittava nopeasti: pyydettävä anteeksi, annettava anteeksi, palattava rukoukseen, tultava katumuksessa ehtoollisen lähteelle.

Aika on nyt. Taivaan merkit eivät ole vain pilvissä, vaan omassa sydämessämme. Jos siellä on kovuutta, vihaa tai velkaa, Kristus kutsuu meitä sovintoon. Antakaamme Hänen tulensa sytyttää meissä rakkaus, puhdistaa omatuntomme ja johdattaa meidät siihen rauhaan, joka syntyy totuudesta. Aamen.