Lk 11:9-13: Kristus opettaa Isän hyvyyttä

Kristus opettaa Isän hyvyyttä

Lk 11:9-13

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa Herra lausuu sanat, jotka ovat lohduttaneet kristittyjä sukupolvesta toiseen: “Pyytäkää, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” Nämä sanat eivät ole lupaus siitä, että Jumala täyttää jokaisen ohimenevän toiveemme. Ne ovat kutsu astua lapsen luottamuksella Isän eteen ja oppia tahtomaan sitä, mikä todella johtaa elämään. Kristus ei opeta meille rukousta keinona hallita Jumalaa, vaan tienä, jolla ihminen paranee ja tulee osalliseksi Jumalan hyvyydestä.

Jeesus käyttää yksinkertaista ja syvästi inhimillistä kuvaa: kuka isä antaisi lapselleen kiven leivän sijasta tai käärmeen kalan sijasta? Jos langennutkin ihminen osaa antaa lapselleen hyviä lahjoja, kuinka paljon enemmän taivaallinen Isä antaa hyvää niille, jotka häneltä pyytävät. Luukkaan evankeliumissa tämän hyvän lahjan nimi sanotaan selvästi: Pyhä Henki.

Tässä on koko tekstin ydin. Kristus haluaa opettaa, että rukouksen suurin lahja ei ole jokin ulkoinen menestys, turvallisuus tai ratkaisu kaikkiin ajallisiin ongelmiin, vaan Pyhän Hengen saaminen. Ihminen luulee usein tarvitsevansa ensin olosuhteiden muuttumista. Jumala tietää, että syvimmin tarvitsemme sydämen muuttumista. Pyhä Henki tekee ihmisestä Jumalan lapsen, opettaa rukoilemaan, valaisee omantunnon, vahvistaa katumuksessa ja sytyttää rakkauden.

Pyytäminen, etsiminen ja kolkuttaminen kuvaavat rukouksen kestävyyttä. Rukous ei ole satunnainen hätähuuto vain silloin, kun mikään muu ei auta. Se on elämän hengitys. Pyytämällä ihminen tunnustaa köyhyytensä, etsimällä hän tunnustaa eksyneisyytensä, kolkuttamalla hän tunnustaa, että ovi elämään avautuu Jumalan armosta.

Pyhät isät eivät ymmärtäneet tätä kohtaa maallisena menestyksen lupauksena.

Pyhä Johannes Krysostomos opetti, että Jumala joskus viivyttää vastausta, ei siksi, että Hän olisi kova, vaan jotta meidän halumme puhdistuisi ja rukouksemme syvenisi. Ihminen pyytää usein kalaa, mutta pitää käärmettä kalana; hän luulee jotakin hyödylliseksi, vaikka se voisi vahingoittaa sielua. Jumalan rakkaus näkyy myös siinä, ettei Hän anna meille kaikkea, mitä himot pyytävät.

Pyhä Basileios Suuri näki Pyhän Hengen lahjan kristillisen elämän täyttymyksenä. Henki ei ole vain lohdutus, vaan jumalallinen elämä, joka tekee meissä mahdolliseksi sen, mitä käskyt vaativat. Ilman Henkeä evankeliumi jää ulkoiseksi ihanteeksi. Hengen armossa anteeksianto, nöyryys, puhtaus ja rakkaus tulevat mahdollisiksi.

Pyhä Serafim Sarovilainen tiivisti tämän isien opetuksen sanoessaan, että kristillisen elämän päämäärä on Pyhän Hengen hankkiminen. Tämä ei tarkoita ostamista tai ansaitsemista, vaan koko elämän avaamista Jumalan armolle rukouksessa, katumuksessa, sakramenteissa ja lähimmäisen rakkaudessa.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi paljastaa, että Jumala ei anna meille vain apua, vaan itsensä. Pyhä Henki yhdistää meidät Kristukseen, ja Kristuksessa me tulemme Isän lapsiksi. Siksi pelastus ei ole ainoastaan vapautumista rangaistuksesta, vaan parantumista, valaistumista ja yhteyttä Jumalaan.

Kun ihminen pyytää, etsii ja kolkuttaa, hän alkaa irrottautua ylpeästä omavaraisuudesta. Hän oppii, ettei elämä löydy omasta tahdosta, vaan Jumalan tahdosta. Rukouksessa sydän avautuu, ja ovi, jolle kolkutamme, osoittautuu Kristukseksi itseksi. Hän sanoo: “Minä olen ovi.” Hänen kauttaan me astumme Isän kotiin.

Älkäämme siis rukoilko vain saadaksemme jotakin Jumalalta, vaan saadaksemme Jumalan. Pyytäkäämme Pyhää Henkeä, etsikäämme Kristuksen kasvoja, kolkuttakaamme katumuksen ja toivon ovella. Taivaallinen Isä ei anna lapsilleen kiveä, vaan elämän leivän; ei käärmettä, vaan Hengen lohdutuksen; ei kuolemaa, vaan tien iankaikkiseen elämään. Aamen.