Lk 11:14-23: Kristus tuo Jumalan valtakunnan keskellemme

Kristus tuo Jumalan valtakunnan keskellemme

Lk 11:14-23

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin jaksossa Kristus ajaa ulos mykän pahan hengen, ja mykkä alkaa puhua. Tapahtuma on ulkoisesti yksinkertainen, mutta hengellisesti hyvin syvä. Ihminen, jonka ääni oli sidottu, saa takaisin kykynsä puhua; luotu, jonka piti ylistää Jumalaa, vapautuu pimeyden vallasta. Mutta juuri tämän vapauttamisen edessä osa kansasta paatuu ja syyttää Kristusta siitä, että Hän toimii pahojen henkien päämiehen voimalla. Näin evankeliumi paljastaa kaksi asiaa: Kristuksen valtakunnan voiman ja ihmisen sydämen vaarallisen sokeuden.

Jeesus vastaa syytökseen osoittamalla sen mielettömyyden: jos saatana taistelee itseään vastaan, hänen valtakuntansa ei voi pysyä. Pimeys ei aja ulos pimeyttä. Vain Jumalan valo voi murtaa pimeyden vallan. Siksi Herra sanoo: “Jos minä Jumalan sormella ajan ulos pahoja henkiä, niin Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne.”

Tässä Kristus opettaa, ettei Hänen toimintansa ole vain yksittäisiä ihmetekoja, vaan merkki Jumalan valtakunnan murtautumisesta maailmaan. “Jumalan sormi” muistuttaa Vanhan testamentin Jumalan teoista: siitä voimasta, jolla Jumala vapautti kansansa ja kirjoitti lakinsa. Nyt sama jumalallinen voima toimii Kristuksessa, ei kivitauluihin kirjoittaen, vaan vapauttaen ihmisen sydämen orjuudesta.

Mykkä ihminen kuvaa myös syntiin sidottua ihmiskuntaa. Synti tekee ihmisen hengellisesti mykäksi: hän ei osaa enää kiittää, tunnustaa, rukoilla eikä puhua totuutta. Kun Kristus parantaa, kieli avautuu Jumalan ylistykseen. Pelastus on siis enemmän kuin anteeksianto juridisessa mielessä; se on ihmisyyden palauttamista sen oikeaan tehtävään.

Pyhät isät näkivät tässä kohdassa Kristuksen voiton paholaisen vallasta. Herra puhuu “väkevästä miehestä”, joka vartioi linnaansa, kunnes häntä väkevämpi tulee ja voittaa hänet.

Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että ”väkevä” on paholainen, joka oli pitänyt ihmiskuntaa pelon, himojen ja kuoleman orjuudessa. Mutta Kristus on häntä väkevämpi. Hän ei voita pahaa pahalla, vaan kuuliaisuudella, ristillä, nöyryydellä ja ylösnousemuksella.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristuksen ihmeteot paljastavat Hänen jumalallisen valtansa. Hän ei rukoile kuin palvelija, vaan käskee kuin Herra. Pahat henget väistyvät, koska Luoja itse seisoo luotujensa keskellä. Tämä on tärkeää: jos Kristus olisi vain opettaja, Hän voisi neuvoa ihmistä; mutta koska Hän on Jumalan Poika, Hän voi vapauttaa ihmisen kuoleman ja pimeyden vallasta.

Isät kiinnittivät huomiota myös Kristuksen vakavaan sanaan: “Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan.” Hengellisessä elämässä ei ole puolueetonta aluetta. Sydän, joka ei kokoaisi Kristuksen kanssa, alkaa hajota himojen, ylpeyden ja pelon suuntiin.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kutsuu meitä tunnistamaan, mistä meidän mykkyytemme syntyy. Mikä estää minua rukoilemasta? Mikä sitoo kieltäni niin, etten pyydä anteeksi, tunnusta syntiäni tai kiitä Jumalaa? Pimeyden valta näkyy usein juuri siinä, että ihminen menettää yhteyden totuuteen.

Kristus tulee vapauttamaan meidät. Kirkossa tämä tapahtuu kasteessa, katumuksessa, Ehtoollisessa, rukouksessa ja jatkuvassa kilvoituksessa. Hän on väkevämpi kuin syntimme, väkevämpi kuin tottumuksemme, väkevämpi kuin pelkomme.

Jumalan valtakunta on tullut luoksemme Kristuksessa. Älkäämme seiskö sivussa ja epäilkö valoa pimeydeksi. Avatkaamme sydämemme Hänelle, joka vapauttaa mykän ihmisen ylistämään. Sillä kun Kristus saa vallita meissä, hajonnut sydän eheytyy, sidottu ihminen vapautuu ja elämä muuttuu kiitokseksi Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Aamen.