Lk 9: 44-50: Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri

Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri

Lk 9: 44-50

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: “Painakaa mieleenne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.” Mutta he eivät ymmärrä tätä sanaa. Heti tämän jälkeen heidän välilleen syntyy kiista siitä, kuka heistä on suurin. Jeesus vastaa ottamalla lapsen viereensä ja sanoo, että joka ottaa vastaan tämän lapsen hänen nimessään, ottaa vastaan hänet, ja joka on kaikkein pienin, se on suuri. Lopuksi Johannes kertoo, että he olivat estäneet erästä miestä ajamasta ulos riivaajia Jeesuksen nimessä, koska tämä ei seurannut heidän kanssaan. Jeesus vastaa: “Älkää estäkö; joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.”

Jeesus tahtoi opettaa, että hänen tiensä kulkee ristin eikä kunnian kautta, ja että hänen seuraajiensa suuruus ei ilmene vallassa, kilpailussa tai omistushalussa, vaan nöyryydessä, pienimpien vastaanottamisessa ja ilossa siitä, että Jumalan armo toimii laajemmin kuin ihmisen kapea sydän osaa käsittää.

Tänään julistettu evankeliumi paljastaa ihmisen sydämen hyvin tarkasti. Jeesus puhuu opetuslapsilleen kärsimyksestään: “Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.” Hän tahtoi valmistaa heitä siihen, että Messiaan tie ei kulje maallisen kunnian, vallan ja näkyvän menestyksen kautta, vaan nöyryytyksen, hylkäämisen ja ristin kautta. Mutta juuri tässä kohtaa opetuslapset eivät ymmärrä häntä. Ja kuin tämän ymmärtämättömyyden paljastukseksi heidän välilleen nousee kiista siitä, kuka heistä on suurin. Siinä missä Kristus puhuu itsensä antamisesta, opetuslapset ajattelevat asemaa. Siinä missä Herra kulkee alas, ihminen tahtoo nousta ylös.

Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunnassa suuruus mitataan aivan toisin kuin tässä maailmassa. Hän ottaa lapsen viereensä. Lapsi ei tuon ajan maailmassa ollut vallan, ansion tai kunnian symboli, vaan pienuuden, riippuvuuden ja haavoittuvuuden kuva.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen selittää, että Kristus ei nosta esiin lapsenomaisuutta vain viattomuuden tähden, vaan siksi, että lapsi on vapaa vallanhimosta, kunnian tavoittelusta ja itsekorotuksesta. Jeesus osoittaa, että se, joka vastaanottaa pienimmän, vastaanottaa hänet itsensä. Tämä tarkoittaa, ettei suhdetta Kristukseen voi erottaa suhteesta vähäisiin, heikkoihin ja syrjään jääneisiin.

Tässä on myös syvä pelastuksellinen näkökulma. Synti ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan ihmisen sisäinen vääristymä, jossa hän tahtoo olla suuri omilla ehdoillaan. Jo lankeemuksessa ihminen tavoitteli korotusta ilman kuuliaisuutta Jumalalle. Siksi Kristus parantaa ihmisen juuri nöyryyden kautta.

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että Herra ei ainoastaan käske olla nöyrä, vaan näyttää, että nöyryys on tie yhteyteen hänen kanssaan. Pelastus ei siis ole vain anteeksiantoa menneistä synneistä, vaan ihmisen sydämen vapautumista kunnianhimosta, vertailusta ja itseriittoisuudesta.

Evankeliumin loppu vie tämän vielä pidemmälle. Johannes kertoo, että opetuslapset estivät erästä miestä toimimasta Jeesuksen nimessä, koska tämä ei kuulunut heidän joukkoonsa. Tässä paljastuu toinen hengellinen sairaus: omistushalu suhteessa Jumalan armoon. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hänen nimensä voima ole opetuslasten yksityisomaisuutta.

Pyhä Ambrosius näkee tässä varoituksen kateudesta, joka voi pukeutua oikeaoppisuuden valepukuun. Se, joka rakastaa todella Kristusta, iloitsee kaikesta hyvästä, joka tapahtuu hänen nimessään, eikä rakenna omaa hengellistä arvovaltaansa toisten sulkemisesta ulkopuolelle.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi puhuu meille hyvin suoraan. Niin kauan kuin ihminen etsii hengellistä suuruutta itselleen, hän ei vielä ymmärrä ristin tietä. Niin kauan kuin hän halveksii pieniä tai kadehtii toisten saamaa armoa, hänen sydämensä on vielä maailman logiikan vallassa. Mutta siellä, missä ihminen oppii ottamaan vastaan pienimmän, iloitsemaan toisen lahjasta ja kulkemaan Kristuksen kanssa alas eikä ylös, siellä alkaa todellinen muutos.

Jeesus ei pelasta meitä tekemällä meistä tämän maailman mittojen mukaan suuria. Hän pelastaa meidät vapauttamalla meidät tarpeesta olla suuria. Ja tämä on suuri vapaus. Sillä se, joka nöyrtyy Kristuksen kanssa, joka ottaa vastaan pienimmän hänen nimessään ja joka iloitsee kaikesta hyvästä, mikä tapahtuu Herran voimassa, on jo astunut Jumalan valtakunnan salaisuuteen. Aamen.