Lk 9:12-18a: Antakaa te heille syötävää

Antakaa te heille syötävää

Lk 9:12-18a

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kertomuksessa kansa on seurannut Jeesusta syrjäiseen paikkaan, ja päivän kallistuessa iltaan opetuslapset pyytävät häntä lähettämään ihmiset pois, jotta nämä voisivat hankkia ruokaa ja yösijan. Mutta Jeesus vastaa yllättävästi: “Antakaa te heille syötävää.” Kun heidän vähäiset varansa — viisi leipää ja kaksi kalaa — tuodaan hänen eteensä, Jeesus ottaa ne, katsoo taivaaseen, siunaa, murtaa ja antaa opetuslapsille kansalle jaettavaksi. Kaikki syövät ja tulevat ravituiksi, ja tähteitä jää vielä kaksitoista korillista.

Jeesus tahtoi opettaa, että ihmisen vähyys ei ole este Jumalan armolle; Kristuksessa vähäinen tulee riittäväksi, ja hän itse on se, joka ravitsee kansansa niin ruumiillisesti kuin hengellisesti, ennakoiden samalla kirkon eukaristista elämää ja pelastuksen täyteyttä.

Tämä evankeliumi alkaa tilanteesta, joka on yhtä aikaa hyvin inhimillinen ja hengellisesti paljastava. Päivä on kallistumassa iltaan, kansa on syrjäisellä paikalla, eikä ruokaa ole. Opetuslapset katsovat tilannetta realistisesti ja ehdottavat Jeesukselle, että kansa lähetettäisiin pois. Toisin sanoen: he näkevät tarpeen, mutta eivät näe ratkaisua. Jeesus kuitenkin vastaa sanalla, joka murtaa heidän laskelmansa: “Antakaa te heille syötävää.” Tällä Jeesus tahtoi opettaa, ettei Jumalan valtakunnassa lähdetä liikkeelle ihmisen riittävyydestä, vaan Jumalan voimasta. Ihminen katsoo sitä, mitä hänellä ei ole; Kristus katsoo sitä, mitä hänelle annetaan.

Opetuslapset sanovat: Meillä on vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Juuri tuo sana “vain” paljastaa ihmisen luonnollisen ajattelun. Kaikki näyttää liian vähäiseltä. Mutta Jeesus tahtoi opettaa, että hänen käsissään vähäinen ei enää ole vähäistä. Kun leivät ja kalat tuodaan hänelle, hän katsoo taivaaseen, siunaa, murtaa ja antaa opetuslapsille jaettavaksi. Tämä ei ole vain ihme nälkäiselle kansalle; tämä on ilmoitus siitä, kuka Kristus on. Hän on se, joka ei ainoastaan opeta elämää, vaan antaa sen. Hän on Jumalan lahjan jakaja, uuden Israelin ravitsija, hengellisen erämaan manna.

Pyhät isät ovat nähneet tässä kohdassa syvän eukaristisen ja kirkollisen merkityksen.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen huomauttaa, että Jeesus ei itse jakanut leipiä suoraan jokaiselle, vaan antoi ne opetuslapsille, jotta nämä jakaisivat ne kansalle. Näin hän osoittaa, että hänen armonsa virtaa kirkossa apostolisen palvelun kautta.

Pyhä Johannes Krysostomos taas näkee tässä opetuksen siitä, että Kristus ottaa vastaan sen vähäisen, minkä ihminen tuo, mutta palauttaa sen moninkertaisena siunauksena. Ihminen ei kykene ruokkimaan itseään pelastukseen, mutta kun hän tuo Kristukselle oman vähyytensä, Kristus tekee siitä armon välikappaleen.

Evankeliumin sanat — otti, siunasi, mursi, antoi — kaikuvat meille myös pyhässä liturgiassa. Siksi tämä ihme ei ole vain menneisyyden tapahtuma, vaan ennakkokuva eukaristiasta. Kansa ravitaan erämaassa, niin kuin kirkko ravitaan maailmassa. Ja tämä ravinto ei ole vain ruumiillinen huolenpito, vaan pelastuksen salaisuus: Kristus itse antaa itsensä maailman elämäksi. Leipien ihme osoittaa, ettei ihminen elä pelkästään aineellisesta ravinnosta, vaan tarvitsee Jumalan Pojan läsnäolon, siunauksen ja lahjan.

Pelastuksen kannalta tämän päivän evankeliumi puhuu hyvin lohdullisesti. Me olemme usein opetuslasten kaltaisia. Näemme maailman nälän: aineellisen, hengellisen, sisäisen. Näemme myös oman köyhyytemme ja sanomme: meillä on vain vähän. Vain vähän uskoa, vähän voimaa, vähän puhtautta, vähän rakkautta. Mutta Kristus ei kysy meiltä täydellisyyttä varastosta, vaan sitä, annammeko hänelle sen, mitä meillä on. Pelastus alkaa siitä, että ihminen lakkaa varjelemasta vähyyttään omanaan ja tuo sen Herran käsiin.

Tämä evankeliumi opettaa meille, että Kristus on yltäkylläisyyden Herra keskellä ihmisen puutetta. Hän ei lähetä nälkäistä kansaa pois, vaan ottaa sen vastaan. Hän ei halveksi vähäistä lahjaa, vaan siunaa sen. Ja siellä, missä ihminen tuo oman köyhyytensä, uskonsa ja elämänsä Kristukselle, siellä alkaa ihme: vähäinen tulee riittäväksi, nälkä muuttuu ravituksi ja pelastus tulee näkyväksi lahjana, joka ei lopu kesken. Aamen.