Opetuspuheita

Lk 9:7-11: Kuka tämä on?

Kuka tämä on?

Lk 9:7-11

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin tapahtumassa hallitsija Herodes kuulee kaikesta, mitä Jeesus tekee, ja joutuu ymmälleen: kuka tämä mies oikein on? Jotkut sanovat häntä Johannes Kastajaksi, toiset Eliaaksi, toiset joksikin muinaisista profeetoista. Herodes itse toteaa surullisella tavalla: “Johanneksen minä mestautin; mutta kuka tämä on, josta minä tällaista kuulen?” ja hän koetti nähdä Jeesuksen. Tämän jälkeen apostolit palaavat tehtävästään ja kertovat Jeesukselle, mitä ovat tehneet. Jeesus vetäytyy heidän kanssaan Betsaidan seudulle, mutta kansa seuraa häntä, ja hän ottaa heidät vastaan, puhuu heille Jumalan valtakunnasta ja parantaa ne, jotka tarvitsivat parantamista.

Jeesus tahtoo opettaa, että häntä ei voi ymmärtää pelkän uteliaisuuden, poliittisen vallan tai toisten mielipiteiden kautta; hänet tunnetaan oikein siellä, missä ihminen ottaa vastaan hänen sanansa, tunnistaa oman tarpeensa ja tulee hänen luokseen parannettavaksi.

Tässä evankeliumissa kuuluu yksi koko ihmiskunnan historian ratkaisevimmista kysymyksistä: “Kuka tämä on?” Herodes kuulee Jeesuksesta paljon. Hän kuulee ihmeistä, opetuksesta, kansan liikkeestä hänen ympärillään. Mutta vaikka tietoa on paljon, ymmärrystä ei ole. Herodes kuulee erilaisia arvioita: joku sanoo Jeesusta Johannes Kastajaksi, toinen Eliaaksi, kolmas vanhaksi profeetaksi. Näin evankeliumi näyttää meille, että Jeesuksen ympärillä voi olla paljon puhetta, paljon mielipiteitä ja paljon kiinnostusta, ilman että ihminen todella kohtaa hänet. Jeesus tahtoi opettaa koko elämällään, ettei hän ole yksi uskonnollinen hahmo muiden joukossa, yksi selitettävä ilmiö, vaan Jumalan Poika, jonka tunteminen ratkaisee ihmisen koko elämän.

Herodeksen kohdalla näkyy myös toinen vakava asia: syyllinen omatunto ei johda häntä katumukseen, vaan levottomaan uteliaisuuteen. Hän sanoo: “Johanneksen minä mestautin.” Tässä on lyhyt mutta kauhea tunnustus. Hän ei etsi Jeesusta pelastuakseen, vaan nähdäkseen hänet, ehkä hallitakseen tilannetta, ehkä rauhoittaakseen omaa sisintään ilman todellista mielenmuutosta. Jeesus tahtoi opettaa, ettei häntä voi lähestyä vallanhalun, itsepuolustuksen tai pelkän ihmettelyn asenteella.

Pyhä Ambrosius huomauttaa, että Herodes tahtoi nähdä Jeesuksen silmillä, mutta ei sydämellä. Hän halusi kohdata ihmeen, mutta ei totuutta itsestään.

Tämän synkän kuvan rinnalle Luukas asettaa toisen näkymän. Apostolit palaavat Jeesuksen luo, kertovat hänelle kaiken, ja kansa seuraa häntä erämaahan. Ja mitä Jeesus tekee? Hän ottaa heidät vastaan, puhuu heille Jumalan valtakunnasta ja parantaa ne, jotka tarvitsevat parantamista. Tässä näkyy Kristuksen sydän. Hän ei työnnä pois niitä, jotka tulevat hänen luokseen puutteen, sairauden, kysymysten ja rikkinäisyyden kanssa. Jeesus tahtoi opettaa, että oikea tie hänen luokseen ei ole ylpeä arviointi, vaan nöyrä tarve.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee tässä kirkon kuvan: Kristus vastaanottaa ne, jotka tulevat hänen luokseen, opettaa heitä sanallaan ja parantaa heidät armollaan. Sana ja parantuminen kuuluvat yhteen.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi asettaa meidät kahden asenteen eteen. Yksi on Herodeksen tie: ihminen kyllä kuulee Kristuksesta, ehkä puhuukin hänestä, ehkä on jopa kiinnostunut hänestä, mutta ei suostu murtumaan, tunnustamaan totuutta itsestään eikä kääntymään. Toinen on kansan tie: he seuraavat Kristusta, kuuntelevat hänen sanaansa ja tuovat hänelle sairautensa. Vain jälkimmäisessä alkaa pelastus. Ihminen ei pelastu sillä, että hänellä on uskonnollista tietoa Jeesuksesta, vaan sillä, että hän tulee Jeesuksen luo sellaisena kuin on.

Tämä sana kysyy meiltä: kuka Jeesus on meille? Onko hän vain kiinnostava hahmo, jonka ympärillä liikkuu paljon puhetta? Vai onko hän Herra, jonka eteen tuomme syyllisyytemme, sairautemme ja toivomme? Herodes tahtoi nähdä Jeesuksen, mutta kansa tahtoi tulla hänen parannettavakseen. Näiden kahden välillä on koko pelastuksen ero. Sillä siellä, missä ihminen lakkaa tarkkailemasta Kristusta ulkoapäin ja alkaa seurata häntä sisäisesti, siellä Jumalan valtakunta tulee lähelle. Aamen.