Lk 9:1-6: Valtakuntaa julistetaan nöyryydessä

Valtakuntaa julistetaan nöyryydessä

Lk 9:1-6

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumin tapahtumassa Herra lähettää kaksitoista apostolia julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Hän antaa heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan sekä sairauksien parantamiseen, mutta samalla käskee heitä olemaan ottamatta matkalle sauvaa, laukkua, leipää, rahaa eikä kahta ihokasta. Tässä näkyy apostolisen lähetystyön salaisuus: Jumalan voima annetaan niille, jotka eivät luota omaan varustukseensa, vaan Kristukseen, joka lähettää.

Jeesus halusi opettaa apostoleilleen, että evankeliumin julistus ei ole ihmisen oma projekti. Se ei perustu asemaan, varallisuuteen, puhetaitoon tai ulkoiseen turvallisuuteen. Apostolit lähtivät matkaan köyhinä, jotta näkyisi, että heidän rikkautensa on Kristus. He eivät vieneet maailmaan ideologiaa, vaan Jumalan valtakunnan todellisuuden: sanan, joka kutsuu parannukseen, ja armon, joka parantaa ihmisen rikkinäisyyden.

Kun Herra antaa heille vallan riivaajia ja sairauksia vastaan, Hän näyttää, että pelastus koskee koko ihmistä. Kristus ei tullut vain opettamaan mieltä, vaan vapauttamaan ihmisen pahan vallasta, parantamaan sielun ja ruumiin haavat sekä palauttamaan hänet Jumalan yhteyteen. Evankeliumi ei ole vain puhetta tulevasta maailmasta, vaan tulevan valtakunnan voiman murtautumista tähän maailmaan.

Samalla Jeesus opettaa vapaudesta. Jos jossakin ei oteta apostoleja vastaan, heidän tulee pudistaa pöly jaloistaan todistukseksi. Tämä ei ole vihaa, vaan vakava merkki: Jumalan sanaa ei voi pakottaa. Ihminen on vapaa ottamaan vastaan tai torjumaan pelastuksen kutsun.

Pyhien isien ymmärryksen mukaan Kirkon olemus on apostolinen köyhyys ja parantava armo.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristus riisui apostolit maallisesta turvasta, jotta he oppisivat luottamaan Jumalan kaitselmukseen ja jotta kuulijat näkivät heidän toimivan ilman voitontavoittelua. Kun julistaja ei etsi omaa etuaan, hänen sanansa saa uskottavuuden.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että apostoleille annettu valta ei ollut heidän omaa voimaansa, vaan Kristuksen kuninkaallista valtaa, joka vaikutti heidän kauttaan. Kirkossa kaikki todellinen parantuminen on Kristuksen toimintaa. Pappi, apostoli tai opettaja on vain palvelija; Kristus itse on lääkäri.

Isät ymmärsivät myös, että riivaajien karkottaminen merkitsee hengellistä vapautumista. Ihminen on usein kahlehdittu himoihin, pelkoon, vihaan, epätoivoon ja valheisiin. Kun evankeliumi otetaan vastaan, Kristuksen valo alkaa ajaa pois pimeyttä. Tämä on Kirkon parantava tehtävä: ei vain tuomita syntiä, vaan vapauttaa ihminen synnin orjuudesta.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kysyy meiltä: otammeko vastaan sen sanan, jonka Kristus lähettää Kirkossaan? Apostolit kulkivat kylästä kylään julistaen ilosanomaa ja parantaen kaikkialla. Tämä sama liike jatkuu Kirkon elämässä: evankeliumissa, sakramenteissa, synnintunnustuksessa, rukouksessa ja lähimmäisen rakkaudessa.

Kristus ei lähetä apostoleja vain tiedottamaan Jumalasta, vaan tuomaan ihmiset Jumalan yhteyteen. Siksi pelastus on sekä vapautumista pahasta että parantumista rakkauteen. Meidän on annettava Kristuksen sanan tulla taloomme, sydämeemme ja arkeemme. Jos torjumme sen, jäämme oman pölymme keskelle; jos otamme sen vastaan, Jumalan valtakunta alkaa vaikuttaa meissä.

Herra lähettää yhä Kirkkoaan maailmaan köyhänä, mutta voimallisena. Älkäämme etsikö turvaa vain näkyvästä, vaan Kristuksesta. Ottakaamme vastaan apostolinen sana nöyryydessä, niin että sielumme paranee, pimeys väistyy ja elämämme alkaa todistaa siitä valtakunnasta, joka on tullut lähelle. Aamen.