Lk 7:17-30: Oletko sinä se, jonka on määrä tulla?

Oletko sinä se, jonka on määrä tulla?

Lk 7:17-30

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kertomuksessa Johannes Kastaja lähettää opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: “Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?” Jeesus ei vastaa ensiksi teoreettisella määritelmällä, vaan viittaa tekoihinsa: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Sen jälkeen hän puhuu Johanneksesta kansalle, ylistää häntä profeettana ja sanoo, ettei naisista syntyneiden joukossa ole suurempaa kuin Johannes, ja silti pienin Jumalan valtakunnassa on häntä suurempi.

Jeesus tahtoo opettaa, että hänen messiaanisuutensa tunnistetaan pelastavien tekojen kautta, että Johannes on vanhan liiton huipentuma ja tien valmistaja, ja että Jumalan valtakunta tuo ihmiselle jotakin niin uutta, että se ylittää kaiken aiemman odotuksen.

Tässä evankeliumissa kuulemme hyvin inhimillisen ja samalla hyvin syvän kysymyksen: : “Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?”  Kysymys tulee Johannes Kastajan opetuslasten kautta, mutta sen kaiku kuuluu jokaisessa ajassa. Kuka Jeesus todella on? Onko hän vain opettaja, profeetta, lohduttaja, vai todella se, jonka kautta Jumalan pelastus tulee maailmaan? Jeesus tahtoi opettaa, ettei tähän kysymykseen vastata ensisijaisesti käsitteillä, vaan sillä, mitä hänen läsnäolossaan tapahtuu. Siksi hän sanoo: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. Toisin sanoen: katsokaa hedelmiä, katsokaa, mitä Jumalan voima tekee ihmiselle. Siinä on vastaus.

Jeesus viittaa tällä suoraan profeettoihin, erityisesti Jesajan näkyihin tulevasta pelastuksen ajasta. Hän tahtoi opettaa, että hänessä nämä lupaukset täyttyvät. Mutta samalla hän tekee jotakin tärkeää: hän ei sano tulevansa ensisijaisesti poliittiseksi vapauttajaksi tai maalliseksi vallanpitäjäksi. Hänen messiaanisuutensa näkyy siinä, että ihminen paranee, puhdistuu, herää eloon ja kuulee hyvän sanoman. Pelastus ei siis ole ensiksi vallan vaihtumista maailmassa, vaan ihmisen ennalleen asettamista Jumalan edessä.

Sitten Jeesus alkaa puhua Johanneksesta. Hän kysyy kansalta: “Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan?” Ei ruokoa, jota tuuli huojuttaa, ei hienosti puettua hovimiestä, vaan profeettaa — ja enemmän kuin profeettaa. Jeesus tahtoi opettaa, että Johannes on pelastushistorian käännekohta. Hän on vanhan liiton viimeinen suuri ääni ja samalla uuden liiton aamunkoiton airut.

Pyhä Ambrosius näkee Johanneksessa sen, joka seisoo lain ja evankeliumin rajalla: hän osoittaa kohti Kristusta, mutta ei vielä elä täydessä ylösnousemuksen kirkkaudessa.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen taas korostaa, että Jeesuksen ylistys Johanneksesta osoittaa tämän kutsumuksen ainutlaatuisuuden, mutta samalla myös sen, että valtakunnan pieninkin on suurempi, koska hän elää siinä armossa, jonka Kristus itse tuo.

Tämä viimeinen sana on hyvin syvällinen: “Pienin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Se ei vähennä Johannesta, vaan korottaa Kristuksen lahjaa. Johannes oli suuri, koska hän osoitti Vapahtajan. Mutta ne, jotka Kristuksessa syntyvät uudesti vedestä ja Hengestä, tulevat osallisiksi jostakin, mitä Johannes itse vasta odotti: rististä, ylösnousemuksesta, Pyhästä Hengestä ja kirkon elämästä. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain lupauksen kuulemista, vaan sen täyttymiseen astumista.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi puhuu meille kahdella tavalla. Ensiksi se sanoo, että Kristus tunnetaan siitä, että hän tekee ihmisessä sen, mihin kukaan muu ei kykene: hän avaa sokean silmät, ei vain ruumiillisesti vaan hengellisesti; hän nostaa rampautuneen tahdon liikkeelle; hän puhdistaa synnin saastan; hän herättää kuolleen sydämen eloon. Toiseksi se sanoo, että ihminen voi jäädä tämän ulkopuolelle, jos hän torjuu Jumalan neuvon, niin kuin fariseukset, jotka eivät suostuneet Johanneksen kasteeseen.

Tämä evankeliumi kutsuu meitä katsomaan Jeesusta oikeasta suunnasta. Hän ei ole vain yksi opettaja muiden joukossa, vaan se tuleva, jossa Jumalan pelastus on tullut lähelle. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu häneen, vaan tunnistaa hänessä sen, jota sydän syvimmältään on aina odottanut. Siinä alkaa pelastus. Aamen.