Lk 7:11-17: Nainin lesken pojan kuolleista herättäminen

Nainin lesken pojan kuolleista herättäminen

Lk 7:11-17

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä kohdassa on hyvä huomata heti aluksi yksi tärkeä asia. Yksittäinen jae Lk. 7:16, joka kuuluu kertomukseen Nainin lesken pojan herättämiseen kuolleista tiivistää kansan reaktion ihmeeseen: “Heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: ‘Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme’, ja: ‘Jumala on katsonut kansansa puoleen.’” Kun tätä luetaan liturgisena sanana, kirkko ei pysähdy vain ihmisten hämmästykseen, vaan kuulee siinä ilmoituksen Kristuksesta, joka tulee kuoleman keskelle ja tuo elämän.

Jeesus tahtoo opettaa tässä kertomuksessa, että Jumalan valtakunta ei ole teoria eikä vain moraalinen opetus, vaan elämän voitto kuolemasta. Hän kohtaa kaupungin portilla hautajaissaaton: äidin ainoan pojan ruumis kannetaan ulos, ja tämän lisäksi äiti on leski. Toisin sanoen edessä on inhimillisesti katsottuna täydellinen toivottomuus. Siinä ei ole vain kuolema, vaan myös yksinäisyys, köyhyys ja tulevaisuuden katkeaminen. Kristus ei jää tämän kärsimyksen ulkopuolelle. Hän näkee, säälii, pysäyttää saattueen ja kutsuu kuolleen takaisin elämään.

Jakeessa 16 kansa ymmärtää jotakin olennaista: “Jumala on katsonut kansansa puoleen.” Tämä on koko kohdan hengellinen ydin. Jeesus ei tahdo opettaa vain sitä, että Hän voi tehdä ihmeitä, vaan että Hänessä itse Jumala on tullut ihmisen kuoleman, surun ja avuttomuuden keskelle. Ihme on merkki siitä, kuka Hän on. Hän ei ole vain profeetta muiden joukossa, vaikka kansa vielä puhuu Hänestä niin; Hän on Herra, jonka edessä kuolemakin väistyy.

Pyhät isät näkevät tässä kertomuksessa sekä historiallisen ihmeen että hengellisen kuvan. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristuksen sääli leskeä kohtaan ilmaisee Jumalan ihmisrakkauden syvyyttä. Herra ei toimi mekaanisesti, vaan Hänen ihmeensä kumpuavat myötätunnosta. Tämä on tärkeää: Jumalan voima ei ole kylmää voimaa, vaan rakastavaa voimaa.

Isät lukevat kertomusta myös vertauskuvallisesti. Kuollut nuorukainen on kuva ihmisestä, jonka synti on tehnyt hengellisesti kuolleeksi. Leskiäiti taas voidaan nähdä kuvana ihmiskunnasta tai jopa kirkosta, joka itkee lastensa kuolemaa synnin vallan alla. Kun Kristus koskee paaria, Hän koskee sitä, mitä ihminen pitää lopullisena. Isien mukaan juuri tässä näkyy inkarnaation salaisuus: Jumalan Poika astuu meidän kuolevaisuuteemme, jotta Hän voisi täyttää sen elämällä.

Pelastuksen kannalta tämän kohdan sanoma on kirkas ja lohdullinen. Ihminen ei pelastu vain saamalla neuvoja parempaan elämään, vaan siksi, että Kristus tulee kuoleman valtakuntaan ja murtaa sen vallan. Nainin nuorukaisen herättäminen on ennakkokuva sekä yleisestä ylösnousemuksesta että siitä hengellisestä herättämisestä, joka tapahtuu jo nyt, kun syntinen ihminen kohtaa Kristuksen.

Tämän kaiken voisi ilmaista näin: pelastus on sitä, että Jumala on todella katsonut kansansa puoleen. Hän ei jättänyt ihmistä hautajaissaattoon, synnin, turmeluksen ja kuoleman kuljetettavaksi, vaan tuli itse vastaan kaupungin portille. Kristuksessa Jumala pysäyttää sen kulun, joka vie ihmistä pois elämästä, ja lausuu uudelleen elämän sanan. Siksi kirkko ei julista vain lohdutusta surun keskelle, vaan ylösnousemuksen todellisuutta. Siellä, missä Kristus on läsnä, kuolema ei ole viimeinen sana. Ja tämä on ihmisen pelastuksen syvin sisältö: Herra ei vain sure kanssamme, vaan herättää meidät elämään.Aamen.