Lk 5:44-39: Uusi viini uusiin leileihin

Uusi viini uusiin leileihin

Lk 5:33-39

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa Jeesukselta kysytään, miksi hänen opetuslapsensa eivät paastoa samalla tavoin kuin Johanneksen opetuslapset ja fariseukset. Vastauksessaan Jeesus puhuu yljästä, häävieraista, uudesta vaatteesta ja uudesta viinistä. Kohta ei ole vain opetus paastosta, vaan paljon syvempi ilmoitus siitä, että Kristuksessa on tullut jotakin ratkaisevasti uutta.

Jeesus tahtoo opettaa, että hänen läsnäolonsa ei kumoa hengellistä kilvoitusta, mutta se antaa sille uuden sisällön: paasto, rukous ja koko uskonnollinen elämä saavat oikean merkityksensä vasta suhteessa häneen, Ylkään, joka tuo uuden liiton, uuden elämän ja uuden sydämen.

Jeesukselta kysytään, miksi hänen opetuslapsensa eivät paastoa niin kuin toiset hurskaat ryhmät. Kysymys kuulostaa käytännölliseltä, mutta sen alla on paljon enemmän: millainen on oikea suhde Jumalaan, ja mitä merkitsee se, että Messias on tullut? Jeesus ei vastaa vain puolustamalla opetuslapsiaan, vaan paljastaa koko tilanteen hengellisen ytimen. Hän sanoo: “Ette kai voi panna häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan?” Tällä kuvalla Jeesus tahtoi opettaa, että hänen läsnäolossaan on jotakin ilon, täyttymyksen ja juhlan luonteista. Hän ei ole vain yksi opettaja muiden joukossa, vaan se Ylkä, jota Israel oli odottanut, Jumalan lopullisen pelastusteon tuoja.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paasto olisi turha. Jeesus sanoo selvästi, että päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. Toisin sanoen paasto ei katoa, mutta sen merkitys muuttuu. Se ei ole enää vain ulkoinen uskonnollinen tapa tai ansion väline, vaan kaipauksen, katumuksen ja odotuksen ilmaus suhteessa Kristukseen. Jeesus tahtoi opettaa, että hengellinen elämä ei voi rakentua pelkille muodoille. Samat teot voivat olla joko eläviä tai kuolleita, sen mukaan, ovatko ne yhteydessä häneen vai eivät.

Siksi hän antaa kaksi vertausta: uusi kangas ei sovi vanhaan vaatteeseen, eikä uutta viiniä panna vanhoihin leileihin. Näillä kuvilla Jeesus ilmoittaa, että uusi liitto ei ole vain vanhan järjestelmän pieni korjaus. Kristuksen tuoma elämä on niin syvä uudistus, ettei sitä voi sovittaa muuttumattomaan sydämeen.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että vanhat leilit kuvaavat niitä, joiden mieli on kivettynyt kiinni vanhoihin käsityksiin eikä taivu ottamaan vastaan evankeliumin vapautta.

Pyhä Ambrosius Milanolainen taas näkee uudessa viinissä Pyhän Hengen ilon ja voiman, joka vaatii uudistuneen sisimmän. Isät siis ymmärtävät tämän kohdan ennen kaikkea sydämen muutoksen vaatimuksena: Kristus ei tullut paikkaamaan vanhaa ihmistä, vaan synnyttämään uuden.

Tässä on suuri pelastuksen näkökulma. Ihminen yrittää usein liittää Kristuksen omaan vanhaan elämäänsä niin, että mikään ei oikeastaan muutu. Hän haluaa ehkä vähän uskontoa, vähän moraalia, vähän hengellisyyttä, mutta ei sydämen todellista uudistusta. Jeesus tahtoi opettaa, ettei pelastus ole koriste vanhan ihmisen pinnalla, vaan uuden elämän syntyminen. Kristus ei tule vahvistamaan meidän vanhoja itsevarmuuksiamme, vaan murtamaan ne, jotta voisimme vastaanottaa uuden viinin — Jumalan armon, joka muuttaa koko olemuksen.

Evankeliumin viimeinen sana on myös hyvin paljastava: “Vanha on hyvää.” Näin ihminen sanoo helposti. Hän pitää kiinni tutusta, koska uusi pelottaa. Myös hengellisessä elämässä me usein mieluummin säilytämme vanhat tottumuksemme kuin annamme Kristuksen uudistaa meitä. Mutta pelastus edellyttää juuri tätä: että ihminen suostuu tulemaan uudeksi. Ei omasta voimastaan, vaan Pyhässä Hengessä.

Tämä evankeliumi kutsuu meitä tutkimaan, olemmeko me vain uskonnollisten muotojen ylläpitäjiä vai todella Yljän kohtaajia. Kristuksessa on tullut juhla, mutta myös kutsu muutokseen. Hän antaa uuden viinin, mutta hän tahtoo tehdä meistä myös uudet leilit. Siinä on pelastus: ei vanhan paikkailussa, vaan uuden elämän vastaanottamisessa Jumalalta. Aamen.