Kirkkoisien selitys ja opetus vertaukselle hedelmättömästä viikunapuusta(Luuk.13:6-9)
Kirkkoisien selitys ja opetus vertaukselle hedelmättömästä viikunapuusta
(Luuk.13:6-9)
I Johdanto
Luukkaan evankeliumin kolmannessatoista luvussa esitetty vertaus hedelmättömästä viikunapuusta on lyhyt mutta sisällöltään rikas opetuskertomus. Vertauksessa viinitarhan omistaja tulee etsimään hedelmää viikunapuusta, joka on kasvanut hänen viinitarhassaan kolme vuotta, mutta ei löydä sitä. Hän käskee puutarhuriaan kaatamaan puun, mutta puutarhuri pyytää vielä vuoden lisäaikaa, jotta hän voisi lannoittaa puuta ja antaa sille mahdollisuuden tuottaa hedelmää. Tämä tiivis kertomus on herättänyt moninaisia tulkintoja kristillisessä perinteessä ja tarjoaa syvällisiä näkökulmia Jumalan kärsivällisyyteen, ihmisen vastuuseen ja hengellisen hedelmällisyyden merkitykseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten varhaiset kirkkoisät tulkitsivat ja opettivat tätä vertausta, ja miten heidän ymmärryksensä on muovannut kristillistä ajattelua. Kirkkoisien tulkinnat valottavat vertauksen moniulotteista luonnetta ja sen syvällistä merkitystä kristilliselle uskolle ja elämälle.
II Historiallinen tulkinta: Israelin kansa ja Jumalan kärsivällisyys
Monet kirkkoisät näkivät vertauksessa ensisijaisesti historiallisen kuvauksen Jumalan suhteesta Israelin kansaan. Origenes Aleksandrialainen (n. 185-254) tulkitsi vertausta tästä näkökulmasta:
”Viikunapuu kuvaa Israelin kansaa, jonka Jumala istutti luvattuun maahan. Kolme vuotta, joina omistaja etsi hedelmää, kuvaavat aikaa, jolloin Jumala lähetti profeettoja kutsumaan kansaa parannukseen. Puutarhuri, joka pyysi lisäaikaa, on Kristus, joka rukoilee Isää antamaan kansalle vielä yhden mahdollisuuden hänen opetuksensa ja uhrinsa kautta.” (Homiliae in Lucam, 26, PG 13, 1866)
Kyrillos Aleksandrialainen (376-444) kehitti tätä tulkintaa edelleen:
”Viikunapuu istutettuna viinitarhaan kuvaa Israelia Jumalan kansojen joukossa. Jumala odotti Israelin tuottavan vanhurskauden hedelmiä, mutta turhaan. Kolme vuotta viittaa kolmeen aikakauteen: tuomarien, kuninkaiden ja ylipappien aikaan, jolloin Jumala etsi hedelmää, mutta ei löytänyt sitä. Neljäs vuosi on Kristuksen tulon aika, jolloin evankeliumi julistettiin ensin juutalaisille.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 753)
Ambrosius Milanolainen (n. 340-397) näki vertauksessa myös viittauksen Jumalan kärsivällisyyteen Israelia kohtaan:
”Jumala osoitti suurta kärsivällisyyttä Israelia kohtaan, odottaen sen kääntymystä. Hän ei heti rankaissut sen tottelemattomuutta, vaan antoi sille aikaa katua. Puutarhurin pyyntö lisäajasta kuvaa Kristuksen välitystyötä, hänen rukouksiaan Israelin puolesta: ’Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.'” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.160-166, PL 15, 1747)
III Kristologinen tulkinta: Kristus puutarhurina ja välittäjänä
Kirkkoisät näkivät vertauksessa myös syvällisen kristologisen ulottuvuuden, jossa Kristus esiintyy puutarhurina ja välittäjänä. Gregorios Suuri (n. 540-604) korosti tätä näkökulmaa:
”Puutarhuri, joka rukoilee hedelmättömän viikunapuun puolesta, on meidän Lunastajamme, joka jatkuvasti rukoilee kirkkonsa puolesta. Hän ei halua, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tekisivät parannuksen. Hän kaivaa maata puun ympäriltä, mikä tarkoittaa, että hän nöyryyttää ylpeän sydämen. Hän lannoittaa puuta, mikä tarkoittaa, että hän muistuttaa sielua Jumalan hyvyydestä ja sen omasta kuolevaisuudesta.” (Homiliae in Evangelia, 31.8, PL 76, 1231)
Johannes Krysostomos (n. 347-407) korosti Kristuksen välitystyötä:
”Kristus on puutarhuri, joka ei vain rukoile meidän puolestamme, vaan myös työskentelee meidän pelastuksemme eteen. Hän kaivaa maata ympäriltämme opetuksellaan, joka paljastaa sydämemme kovuuden. Hän lannoittaa meitä armollaan, joka ravitsee sieluamme ja auttaa meitä tuottamaan hyvien tekojen hedelmiä.” (De paenitentia, 7.6, PG 49, 331)
Kyrillos Jerusalemilainen (n. 313-386) näki vertauksessa kuvan Kristuksen sovitustyöstä:
”Puutarhuri, joka pyytää lisäaikaa viikunapuulle, kuvaa Kristusta, joka sovitti meidän syntimme ristillä. Hän ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Hänen verensä on lannoite, joka tekee hedelmättömästä sielusta hedelmällisen.” (Catecheses, 13.32, PG 33, 809)
IV Ekklesiologinen tulkinta: kirkko Jumalan viinitarhana
Kirkkoisät sovelsivat vertausta myös kirkkoon Jumalan viinitarhana. Augustinus (354-430) kirjoitti:
”Viinitarha on kirkko, jonka keskellä on sekä hedelmällisiä että hedelmättömiä puita. Jumala odottaa jokaisen kristityn tuottavan hyvien tekojen hedelmiä. Ne, jotka eivät tuota hedelmää huolimatta kaikista saamistaan armolahjoista, ovat vaarassa tulla kaadetuksi, ellei Kristus rukoile heidän puolestaan.” (Sermones, 110.1, PL 38, 638)
Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) näki viinitarhan kuvaavan kirkkoa eri aikoina:
”Viinitarha on Jumalan kansa eri aikoina: ensin Israel, sitten kirkko. Viikunapuu on jokainen sielu tässä viinitarhassa. Jumala on istuttanut meidät kirkkoonsa, jotta tuottaisimme hyvien tekojen hedelmiä. Hän ravitsee meitä sanallaan ja sakramenteillaan, mutta odottaa meidän vastaavan tähän huolenpitoon tuottamalla hedelmää.” (De vita Moysis, 2.260, PG 44, 401)
Basileios Suuri (n. 330-379) korosti kirkon yhteisöllistä vastuuta:
”Jokainen meistä on viikunapuu Jumalan viinitarhassa, kirkossa. Mutta me emme ole erillisiä puita, vaan yhden ruumiin jäseniä. Siksi meidän tulee kantaa huolta toisistamme ja auttaa toisiamme tuottamaan hedelmää. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät sen kanssa.” (Homilia in Hexaemeron, 5.6, PG 29, 105)
V Moraalinen tulkinta: kutsu parannukseen ja hengelliseen hedelmällisyyteen
Kirkkoisät korostivat vertauksen moraalista opetusta parannuksen ja hengellisen hedelmällisyyden tärkeydestä. Johannes Krysostomos opetti:
”Tämä vertaus on vakava varoitus meille kaikille. Jumala on istuttanut meidät tähän maailmaan ja antanut meille kaikki tarvittavat lahjat, jotta tuottaisimme hyvien tekojen hedelmiä. Hän on kärsivällinen, mutta hänen kärsivällisyydellään on rajansa. Jos me jatkuvasti kieltäydymme tuottamasta hedelmää, meidät lopulta kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Homiliae in Matthaeum, 61.1, PG 58, 591)
Ambrosius Milanolainen korosti hengellisen hedelmällisyyden eri muotoja:
”Hedelmä, jota Jumala etsii, on monenlaista: uskon hedelmä, rakkauden hedelmä, hyvien tekojen hedelmä. Jokaisen kristityn tulee tuottaa hedelmää omien lahjojensa mukaan. Yksi tuottaa opetuksen hedelmää, toinen laupeuden tekoja, kolmas rukouksen hedelmää. Tärkeintä on, että emme ole hedelmättömiä.” (De virginitate, 8.44, PL 16, 279)
Gregorios Suuri korosti jatkuvan itsetutkistelun tärkeyttä:
”Meidän tulee jatkuvasti tutkia itseämme ja kysyä: Mitä hedelmää olen tuottanut Jumalalle? Olenko käyttänyt saamiani lahjoja hänen kunniakseen? Olenko kasvanut uskossa, toivossa ja rakkaudessa? Jos huomaamme olevamme hedelmättömiä, meidän tulee katua ja pyytää Jumalalta armoa tuottaa hedelmää.” (Moralia in Job, 20.16.39, PL 76, 164)
VI Askeettinen tulkinta: hengellinen kamppailu ja kasvu
Erämaaisiä ja luostarilaitoksen perustajia kiinnosti erityisesti vertauksen askeettinen ulottuvuus. Johannes Cassianus (n. 360-435) tulkitsi vertausta askeettisesta näkökulmasta:
”Maan kaivaminen viikunapuun ympäriltä kuvaa ruumiin kuolettamista paastoamalla ja valvomalla, jotta sielu voisi tuottaa hengellisiä hedelmiä. Lannoittaminen kuvaa Raamatun mietiskelyä ja rukousta, jotka ravitsevat sielua. Munkki, joka ei tuota hengellisiä hedelmiä näiden harjoitusten kautta, on vaarassa menettää kutsumuksensa.” (Collationes, 1.22, PL 49, 513)
Evagrios Pontoslainen (345-399) näki vertauksessa kuvan hengellisestä kamppailusta:
”Viikunapuu kuvaa sielua, joka kamppailee himoja vastaan. Kolme vuotta kuvaavat kolmea vaihetta hengellisessä elämässä: puhdistumista, valaistumista ja täydellistymistä. Jos sielu ei edisty näissä vaiheissa, se on vaarassa jäädä hedelmättömäksi. Puutarhurin työ kuvaa hengellisen ohjaajan roolia, joka auttaa sielua kasvamaan.” (Praktikos, 100, PG 40, 1272)
VII Sakramentaalinen tulkinta: kaste ja eukaristia
Jotkut kirkkoisät yhdistivät vertauksen kirkon sakramentteihin. Ambrosius Milanolainen näki yhteyden kasteen ja vertauksen välillä:
”Maan kaivaminen viikunapuun ympäriltä kuvaa kasteen valmistelua katekumenaatin aikana. Lannoittaminen kuvaa kasteen sakramenttia, joka ravitsee sielua ja antaa sille voimaa tuottaa hyvien tekojen hedelmiä. Kaste ei ole päätepiste vaan alku hengelliselle hedelmällisyydelle.” (De sacramentis, 3.1.4, PL 16, 452)
Kyrillos Aleksandrialainen yhdisti vertauksen eukaristiaan:
”Lannoite, jota puutarhuri laittaa viikunapuun juurelle, kuvaa Kristuksen ruumista ja verta eukaristiassa. Tämä hengellinen ravinto antaa sielulle voimaa tuottaa hyvien tekojen hedelmiä. Jos me osallistumme eukaristiaan arvoisesti, me kasvamme Kristuksen kaltaisuuteen ja tuotamme hedelmää Jumalan kunniaksi.” (Commentarii in Joannem, 4.2, PG 73, 584)
VIII Eskatologinen tulkinta: lopullinen tuomio ja pelastus
Kirkkoisät näkivät vertauksessa myös eskatologisen ulottuvuuden, joka viittaa lopulliseen tuomioon. Irenaeus Lyonilainen (n. 130-202) kirjoitti:
”Viikunapuun kaataminen kuvaa lopullista tuomiota, joka kohtaa niitä, jotka eivät tuota uskon ja rakkauden hedelmiä. Jumala on kärsivällinen ja antaa meille aikaa katua, mutta lopulta tulee päivä, jolloin jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Adversus Haereses, 4.36.8, PG 7, 1093)
Kyrillos Jerusalemilainen korosti eskatologista näkökulmaa:
”Vertaus muistuttaa meitä siitä, että meidän aikamme on rajallinen. Meille on annettu tämä elämä, jotta tuottaisimme hedelmiä Jumalalle. Lopulta tulee päivä, jolloin meidän työmme tutkitaan, ja jos meidät havaitaan hedelmättömiksi, meidät kaadetaan. Siksi meidän tulee käyttää aikamme viisaasti ja tuottaa hedelmiä, kun meillä vielä on aikaa.” (Catecheses, 15.25, PG 33, 905)
IX Antropologinen tulkinta: ihmisen luonto ja kutsumus
Kirkkoisät näkivät vertauksessa myös antropologisen opetuksen ihmisen luonnosta ja kutsumuksesta. Gregorios Nyssalainen kirjoitti:
”Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja hänen kutsumuksensa on kasvaa Jumalan kaltaisuuteen. Viikunapuu, joka ei tuota hedelmää, on ihminen, joka ei toteuta tätä kutsumustaan. Jumala on antanut meille kaikki tarvittavat lahjat, jotta voisimme kasvaa hänen kaltaisuuteensa, mutta me olemme vastuussa siitä, miten käytämme näitä lahjoja.” (De hominis opificio, 5, PG 44, 137)
Maksimos Tunnustaja (n. 580-662) kehitti tätä antropologista tulkintaa edelleen:
”Ihminen on luotu tuottamaan hyveiden hedelmiä, jotka ovat Pyhän Hengen työtä hänessä. Hedelmättömyys on luonnollisen kutsumuksemme kieltämistä. Kun tuotamme hyveiden hedelmiä, me toteutamme sitä tarkoitusta, jota varten Jumala on meidät luonut, ja palautamme ihmisluonnon sen alkuperäiseen kauneuteen.” (Quaestiones ad Thalassium, 51, PG 90, 484)
X Typologinen tulkinta: Vanhan testamentin täyttymys
Jotkut kirkkoisät näkivät vertauksessa typologisen yhteyden Vanhan testamentin teksteihin. Origenes kirjoitti:
”Profeetta Jesaja puhui Israelin kansasta viinitarhana, josta Jumala odotti hyvää hedelmää, mutta joka tuotti villimarjoja (Jes. 5:1-7). Jeesuksen vertaus hedelmättömästä viikunapuusta jatkaa tätä profeetallista perinnettä, mutta lisää siihen uuden elementin: puutarhurin, joka rukoilee puun puolesta. Tämä kuvaa Uuden liiton armoa, joka täydentää Vanhan liiton lakia.” (Commentarii in Isaiam, 5.7, PG 13, 241)
Ambrosius Milanolainen näki yhteyden Aadamin ja Eevan kertomukseen:
”Kun Aadam ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää, he peittivät alastomuutensa viikunapuun lehdillä. Hedelmätön viikunapuu vertauksessa muistuttaa tästä lankeemuksesta. Se tuottaa vain lehtiä, kuten Aadam ja Eeva, jotka peittivät syntinsä ulkoisilla teoilla, mutta eivät tuottaneet todellista vanhurskauden hedelmää.” (De paradiso, 15.77, PL 14, 307)
XI Pastoraalinen tulkinta: kirkon paimenten vastuu
Kirkkoisät sovelsivat vertausta myös pastoraalisiin kysymyksiin, erityisesti kirkon paimenten vastuuseen. Gregorios Suuri, joka itse toimi paavina, korosti paimenten vastuuta:
”Kirkon paimenet ovat kuin puutarhureita, joiden tehtävä on huolehtia Jumalan viinitarhasta. Heidän tulee opettaa, nuhdella, rohkaista ja lohduttaa, jotta jokainen uskova tuottaisi hedelmää. Paimen, joka laiminlyö tämän tehtävän, on vastuussa niistä sieluista, jotka jäävät hedelmättömiksi hänen huolimattomuutensa takia.” (Regula Pastoralis, 2.6, PL 77, 34)
Johannes Krysostomos, joka tunnettiin suorapuheisista saarnoistaan, varoitti paimenia:
”Paimen, joka ei välitä laumastaan, on kuin puutarhuri, joka ei hoida viikunapuita. Jumala on asettanut paimenet kirkkoonsa, jotta he auttaisivat uskovia tuottamaan hyvien tekojen hedelmiä. Jos paimen on laiska tai välinpitämätön, hän on vastuussa niistä sieluista, jotka menevät kadotukseen hänen takiaan.” (De sacerdotio, 6.1, PG 48, 679)
XII Apologeettinen tulkinta: kristinuskon puolustus
Jotkut kirkkoisät käyttivät vertausta apologeettisiin tarkoituksiin puolustaessaan kristinuskoa. Justinos Marttyyri (n. 100-165) vetosi vertaukseen osoittaakseen Jumalan oikeudenmukaisuuden:
”Jotkut kysyvät, miksi Jumala sallii pahan maailmassa. Tämä vertaus osoittaa, että Jumala on kärsivällinen ja antaa aikaa parannukseen. Hän ei heti rankaise pahantekijöitä, vaan odottaa, että he kääntyisivät. Mutta hänen kärsivällisyydellään on rajansa, ja lopulta jokainen joutuu vastuuseen teoistaan.” (Apologia Prima, 43, PG 6, 392)
Tertullianus (n. 155-220) käytti vertausta puolustaessaan kristillistä käsitystä Jumalasta:
”Markion väittää, että Vanhan testamentin Jumala on eri kuin Uuden testamentin Jumala, koska edellinen on ankara ja jälkimmäinen armollinen. Mutta tämä vertaus osoittaa, että sama Jumala on sekä oikeudenmukainen että armollinen. Hän odottaa kärsivällisesti hedelmää, mutta lopulta tuomitsee hedelmättömyyden.” (Adversus Marcionem, 4.30, PL 2, 438)
XIII Mystinen tulkinta: sielun yhteys Jumalaan
Kirkkoisät kehittivät myös mystisiä tulkintoja vertauksesta, jotka kuvaavat sielun hengellistä yhteyttä Jumalaan. Origenes kirjoitti:
”Sielu on kuin viikunapuu, jonka Jumala on istuttanut sisäiseen puutarhaansa. Hän odottaa sen tuottavan rakkauden, ilon ja rauhan hedelmiä. Kun sielu antautuu täysin Jumalalle kontemplatiivisessa rukouksessa, se tuottaa hengellisiä hedelmiä, jotka ovat Jumalan läsnäolon merkki sielussa.” (De principiis, 4.2.4, PG 11, 365)
Bernhard Clairvauxlainen (1090-1153), vaikka ei varsinaisesti kuulu varhaisiin kirkkoisiin, jatkoi heidän tulkintalinjaansa korostaen sielun ja Kristuksen välistä intiimiä suhdetta:
”Sielu on Kristuksen morsian, ja sen hedelmällisyys riippuu sen yhteydestä Sulhaseen. Kuten viikunapuu tarvitsee puutarhurin huolenpitoa tuottaakseen hedelmää, niin sielu tarvitsee Kristuksen rakkautta ja armoa tuottaakseen hengellisiä hedelmiä. Mystinen yhteys Kristukseen on kaiken hengellisen hedelmällisyyden lähde.” (Sermones in Cantica Canticorum, 85.5, PL 183, 1191)
XIV Johtopäätökset
Kirkkoisien tulkinnat vertauksesta hedelmättömästä viikunapuusta osoittavat, kuinka monipuolisesti ja syvällisesti he ymmärsivät tämän lyhyen mutta sisällöltään rikkaan kertomuksen. Heidän selityksensä ulottuvat historiallisesta tulkinnasta kristologisiin, ekklesiologisiin, moraalisiin, askeettisiin, sakramentaalisiin ja eskatologisiin näkökulmiin. Yhdessä nämä tulkinnat muodostavat rikkaan teologisen perinnön, joka on muovannut kristillistä ajattelua ja hartauselämää läpi vuosisatojen.
Kirkkoisien opetuksissa vertaus näyttäytyy monitasoisena kuvauksena, joka käsittelee useita keskeisiä kristillisiä teemoja: Jumalan kärsivällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, Kristuksen välitystyötä, kirkon tehtävää, ihmisen vastuuta, hengellisen hedelmällisyyden merkitystä ja lopullista tuomiota. Vertaus haastaa meitä pohtimaan omaa hengellistä tilaanne ja kysymään, tuotammeko hedelmää, jota Jumala meiltä odottaa.
Nämä tulkinnat eivät ole toisensa poissulkevia vaan täydentävät toisiaan, tarjoten kokonaisvaltaisen näkemyksen vertauksen merkityksestä. Kirkkoisien perintö osoittaa, että vertaus hedelmättömästä viikunapuusta, kuten muutkin Jeesuksen vertaukset, sisältää ehtymättömiä viisauden lähteitä, jotka puhuttelevat kristittyjä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.
Vertauksen keskeinen sanoma on sekä haastava että lohduttava: Jumala odottaa meiltä hedelmää, mutta hän on myös kärsivällinen ja antaa meille aikaa ja apua hedelmän tuottamiseen. Kristus, taivaallinen puutarhuri, työskentelee jatkuvasti meidän hyväksemme, jotta voisimme tuottaa hedelmää Jumalan kunniaksi. Tämä on kutsu sekä vastuuseen että luottamukseen, sekä työhön että lepoon Jumalan armossa.