Ortodoksinen käsitys jumalallisesta anteeksiannosta. Mitä tapahtuu synneille, jotka Jumala antaa anteeksi?

Ortodoksinen käsitys jumalallisesta anteeksiannosta

Mitä tapahtuu synneille, jotka Jumala antaa anteeksi?

Ortodoksisella kristillisellä perinteellä on syvällinen teologinen käsitys synnistä, anteeksiannosta ja sovituksesta Jumalan kanssa. Kun katuva saa Jumalan anteeksiannon vilpittömän katumuksen ja tunnustuksen kautta, ortodoksinen kirkko opettaa, että tapahtuu muutosprosessi, joka vaikuttaa sekä itse syntiin että henkilön hengelliseen tilaan. Tämä prosessi ei ole pelkkä laillinen anteeksianto vaan parantava yhteyden palauttaminen Jumalan kanssa.

Synnin luonne ja jumalallinen anteeksianto

Ortodoksisessa teologiassa synti ymmärretään pohjimmiltaan pikemminkin erossaolona Jumalasta kuin pelkkänä sääntöjen tai lakien rikkomisena. Kun Jumala antaa synnit anteeksi, hän puuttuu tähän perustavanlaatuiseen eroon rakkaudellisen sovinnon kautta.

Synti erotteluna ja sairautena

Ortodoksinen kirkko ei näe syntiä ensisijaisesti oikeudellisena rikkomuksena vaan hengellisenä sairautena, joka luo etäisyyttä ihmisen ja Jumalan välille. Kun joku tekee syntiä, hän etääntyy suunnitellusta yhteydestä Jumalan kanssa. Tätä Jumalasta irtautumista luonnehditaan ortodoksisessa opetuksessa ”sairaudeksemme ja kuolemaksemme ”3. Synti erottaa meidät kirkon elämästä ja katkaisee yhteyden Jumalaan5.

Anteeksianto parantumisena ja palautumisena

Ortodoksinen kirkko opettaa, että kun Jumala antaa synnit anteeksi,  tämä anteeksianto merkitsee sielun aitoa parantumista ja palautumista. ”Syntien anteeksiantaminen ja sielun parantuminen ovat ortodoksisen käsityksen mukaan yksi ja sama asia ”3. Jumalallisen anteeksiantamuksen teko ei ole pelkästään Jumalan päätös olla rankaisematta syntistä, vaan pikemminkin synnin vahingoittaman suhteen palauttaminen. Tämä ennalleen palauttaminen tuo katuvaisen takaisin hengelliseen terveyteen ja yhteyteen Jumalan kanssa.

Ortodoksisessa teologiassa anteeksianto ymmärretään ”sen Jumalan kanssa elämisen tilan palauttamisena, joka annettiin ihmisille kristilliseen elämään vihkimisen perussakramenteissa ”5. Se merkitsee paluuta Isän kotiin ja syleilyyn sen jälkeen, kun on oltu kaukana hänestä, kuten tuhlaajapoika vertaus kuvaa 3. Tätä anteeksiannon kautta tapahtuvaa paluuta Jumalan luo luonnehditaan ”parannukseksemme ja iankaikkiseksi elämiseksemme ”3.

Katumuksen ja anteeksiannon prosessi

Ortodoksinen kirkko opettaa, että anteeksiantoon kuuluu kokonaisvaltainen prosessi, johon sisältyy sekä jumalallinen armo että ihmisen osallistuminen.

Metanoia: Katumuksen ydin

Ortodoksisessa käsityksessä siitä, mitä tapahtuu, kun Jumala antaa synnit anteeksi, keskeistä on metanoian käsite, joka tarkoittaa ”sydämen muuttumista, erityisesti hengellistä kääntymystä”.2 Tämä muutos ei ole pelkkää katumusta, vaan siihen kuuluu elämän aito uudelleen suuntaaminen kohti Jumalaa.

Pyhä Johannes Klimakos kuvaa metanoiaa ”sovinnoksi Herran kanssa harjoittamalla syntien vastaisia hyviä tekoja ”2. Siihen kuuluu ”jatkuva epäluulo ruumiillista mukavuutta kohtaan”, ”itsensä tuomitseva pohdiskelu” ja ”kaikkien kärsimysten vapaaehtoinen kestäminen ”2. Kun Jumala siis antaa synnit anteeksi, katuvainen kokee syvällisen muutoksen, joka vaikuttaa koko hänen olemukseensa.

Ripin ja katumuksen sakramentti

Ortodoksinen kirkko harjoittaa katumuksen sakramenttia muodollisena keinona, jonka kautta sovinto Jumalan kanssa tapahtuu, kun synti on erottanut ihmisen kirkon elämästä. Tähän sakramenttiin kuuluu kolme pääelementtiä: ”vilpitön suru synneistä ja yhteyden katkeamisesta Jumalan kanssa”, ‘avoin ja sydämellinen synnintunnustus’ ja ‘synninpäästön virallinen rukous, jonka kautta katuvalle syntiselle annetaan sakramentaalisesti Jumalan anteeksianto Kristuksen kautta ’51.

Kun Jumala antaa synnit anteeksi tämän sakramentaalisen prosessin kautta, katuva yhdistyy jälleen kirkkoon ja pääsee jälleen yhteyteen Jumalan kanssa. Katumuksen täyttymys on ”pyhän ehtoollisen vastaanottaminen ja katuvan syntisen aito sovinto” Jumalan ja uskon yhteisön kanssa5.

Jumalallisen anteeksiannon vaikutukset synteihin

Kun Jumala antaa synnit anteeksi, syntyy ortodoksisen teologian mukaan useita vaikutuksia, jotka liittyvät sekä itse syntiin että syntisen hengelliseen tilaan.

Täydellinen anteeksiantamus ja puhdistus

Ortodoksinen kirkko opettaa, että kun Jumala antaa anteeksi, synnit todella saadaan anteeksi – eli niistä vapautetaan, poistetaan ja puhdistetaan. Tämä puhdistuminen tapahtuu ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veren kautta ”6 ja johtaa sielun aitoon puhdistumiseen. Anteeksi annettu syntinen vapautuu synnin painosta ja tahrasta Kristuksen uhrautuvan rakkauden kautta.

On tärkeää, että ortodoksisen näkemyksen mukaan Jumala ei enää ”muista syntejä”, kun ne on annettu anteeksi aidon katumuksen kautta. Syntejä ei vain peitetä, vaan ne aidosti puhdistetaan ja poistetaan. Tämä täydellinen anteeksiantamus on osa Jumalan armollista rakkautta luomakuntaansa kohtaan.

Ehtoollisyhteyden palauttaminen

Kun Jumala antaa synnit anteeksi, yhteys Hänen kanssaan palautuu. Ortodoksinen kirkko ymmärtää synnin yhteyden katkeamisena Jumalan kanssa ja anteeksiannon tämän yhteyden palauttamisena5. Tämä yhteyden palauttaminen ei ole pelkästään teoreettista vaan myös käytännöllistä – se antaa katuvalle mahdollisuuden palata täyteen osallistumiseen eukaristiaan ja kirkon elämään.

Paluu ehtoollisyhteyteen edustaa ”paluuta hänen temppeliinsä ja hänen syliinsä ja sitä, että voimme jälleen elää hänen lapsinaan”.3 Tämä yhteyden palauttaminen on Jumalan synnin anteeksiannon ensisijainen vaikutus – synti ei enää ole esteenä ihmisen ja Jumalan välillä.

Pappeuden rooli jumalallisessa anteeksiannossa

Ortodoksisessa teologiassa papeilla on merkittävä rooli jumalallisen anteeksiannon prosessissa, vaikka heidän roolinsa ymmärretäänkin asianmukaisesti tietyissä teologisissa rajoissa.

Valtuus antaa anteeksi Kristuksen nimessä

Ortodoksinen kirkko tunnustaa, että ”vain Jumala voi antaa synnit anteeksi ja että hän tekee sen Kristuksen kautta kirkossa”.1 Kristus on kuitenkin antanut apostoleille ja heidän seuraajilleen valtuudet osallistua tähän anteeksiantamistehtävään. Kuten Johanneksen evankeliumissa 20:22-23 todetaan, Jeesus sanoi apostoleille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki. Jos te annatte kenellekään synnit anteeksi, ne annetaan hänelle anteeksi; jos te pidätte kenenkään synnit, ne pidätetään ”6.

Tämä valtuus ei tee papeista välittäjiä samassa merkityksessä kuin Kristus, joka on ”ainoa välittäjä, joka on lunastanut ihmiskunnan ”6. Pikemminkin papit toimivat katumuksen todistajina ja kanavina, joiden kautta Jumalan anteeksianto sakramentaalisesti annetaan. Kun Jumala antaa synnit anteeksi tämän pappisviran kautta, anteeksianto on silti viime kädessä Jumalalta itseltään.

Hengellinen ohjaus ja parantaminen

Kun Jumala antaa synnit anteeksi ripin sakramentin kautta, papit antavat myös olennaista hengellistä ohjausta, joka auttaa katuvaa välttämään tulevia syntejä. Ripittäjä voi ”kirkon nimessä todistaa katumuksestasi, jotta voit laillisesti vastaanottaa sakramentin.”4 Tämä ohjaus on osa parannusprosessia, joka liittyy jumalalliseen anteeksiantoon.

Pappi rukoilee: ”Isä, anna heille anteeksi. Herra, armahda heitä ”7 ja auttaa katuvaista ymmärtämään, miten elää elämää, jossa vältetään anteeksi annetut synnit. Tämä opastus on välttämätöntä, jotta Jumalan anteeksiantamus voi muuttaa syntisen elämän täydellä teholla.

Anteeksiannon ja hengellisen kasvun jatkuva luonne

Ortodoksinen kirkko tunnustaa, että anteeksianto ei ole kertaluonteinen tapahtuma vaan jatkuva hengellisen kasvun ja parantumisen prosessi.

Toistuva anteeksianto ja jatkuva katumus

Ortodoksisen opetuksen tärkeä näkökohta on se, että Jumala antaa saman synnin toistuvasti anteeksi, kun teemme aidosti parannuksen. Kuten eräs seurakuntapappi vahvistaa, ”Jumala antaa saman synnin anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa kuin me tunnustamme saman synnin yhä uudelleen ja uudelleen”.2 Tämä jatkuva anteeksianto kuvastaa Jumalan rajatonta armoa ja rakkautta ihmiskuntaa kohtaan.

Ortodoksinen kirkko kuitenkin opettaa, että ”kykymme palata ripille ja etsiä sovintoa Jumalan ja hänen kirkkonsa kanssa pitäisi olla osoitus muutoksesta, joka tapahtuu tai ei tapahdu sydämessämme ”2. Tavoitteena ei ole vain toistuva anteeksianto vaan asteittainen parantuminen ja hengellinen kasvu.

Itselleen anteeksiantaminen ja parantuminen

Kun Jumala antaa synnit anteeksi, ortodoksinen kirkko korostaa myös sitä, kuinka tärkeää on, että katuva hyväksyy tämän anteeksiannon ja antaa itselleen anteeksi. ”Jos emme hyväksy Jumalan anteeksiantoa, kutsumme jotenkin samat synnit elämään meissä ”2. Täydellinen parantuminen tapahtuu, kun anteeksiantanut syntinen sisäistää Jumalan anteeksiannon ja antaa sen muuttaa hänen itseymmärrystään.

Tämä itselleen anteeksiantaminen ei ole oletusta vaan pikemminkin nöyrää hyväksyntää Jumalan armolle ja sitoutumista elämään vapaudessa, jonka tämä armo tarjoaa. Siinä tunnustetaan, että kun Jumala antaa synnit anteeksi, ne todella annetaan anteeksi, eikä niitä pitäisi enää kantaa syyllisyyden ja häpeän taakkana.

Yhteenveto

Ortodoksinen näkemys siitä, mitä tapahtuu synneille, jotka Jumala antaa anteeksi, on monitahoinen. Syntejä ei vain anneta anteeksi oikeudellisessa mielessä, vaan ne annetaan todella anteeksi ja niistä puhdistetaan. Syntien anteeksianto palauttaa yhteyden Jumalan ja kirkon kanssa ja parantaa synnin aiheuttaman hengellisen sairauden. Tämä anteeksianto tulee Kristuksen kautta kirkossa, usein ripin sakramentin välityksellä, ja se johtaa katuvassa sydämen muutokseen (metanoia).

Ortodoksisen ymmärryksen kauneus on siinä, että se yhdistää sekä objektiivisen todellisuuden syntien anteeksiantamisesta että subjektiivisen kokemuksen parantumisesta ja muutoksesta anteeksiannon saaneessa henkilössä. Kun Jumala antaa synnit anteeksi, ne eivät enää erota henkilöä Jumalan rakkaudesta ja yhteydestä. Anteeksiannettu syntinen on sovitettu Jumalan kanssa, hänen hengellinen terveytensä palautuu ja hän voi kasvaa pyhyydessä anteeksiannon tarjoaman armon avulla.

Viitteet:

https://orthodoxwiki.org/Penance

https://orthodoxsummerville.org/catechesis-from-afar-thy-sins/

https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-sacraments/penance

https://www.oca.org/reflections/berzonsky/forgive-them-their-sins

https://www.ethiopianorthodox.org/english/dogma/sacarapenance.html

https://www.oca.org/reflections/fr.-lawrence-farley/what-is-the-unforgivable-sin

https://www.thegoodshepherd.org.au/blog/grace-holy-mystery-repentance

https://www.orthodoxconvert.info/Q-A.php?c=Salvation-Blood+Uhraukset+ja+Anteeksianto

https://www.goarch.org/-/repentance-and-confession-introduction

https://orthochristian.com/119930.html

https://www.oca.org/questions/sacramentconfession/sin

https://www.allsaintstoronto.ca/holy-repentance

https://www.denver.goarch.org/-/forgiving-and-forgetting

https://www.saintjohnchurch.org/what-does-the-bible-say-about-confession/

https://www.oca.org/reflections/berzonsky/forgiveness-and-misunderstandings