Mikä merkitys voitelun sakramentilla on pelastuksemme kannalta?

K: Mikä merkitys voitelun sakramentilla on pelastuksemme kannalta?

V: Kirkko on jo varhaisimmista ajoista lähtien käyttänyt voitelua välittömästi kasteen jälkeen. Mirhavoitelun sakramentissa (kr. chrismatis, “voitelu”) vastakastettu henkilö
vastaanottaa Pyhän Hengen piispan tai papin voidellessa öljyllä. Tämän sakramentin juuret ovat selvät sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, ja ne tulevat erityisesti esiin helluntaipäivänä.

Pyhän Hengen lupaukset Vanhasta testamentissa. Helluntaisaarnassaan pyhä pyhä Pietari siteeraa tunnettua Jooelin profetiaa: “Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle” (Ap.t.2:17; ks.Jooel 3:1). Tämä lupaus oli merkittävä, koska vanhan liiton aikana Hengen lahja annettiin vain harvoille – patriarkoille, profeetoille ja joillekin tuomareille. Tietyt Israelin johtajat saivat Pyhän Hengen sisimpäänsä, jotta he pystyivät suoriutumaan tehtävistään. Jooel kuitenkin profetoi, että Pyhä Henki annettaisiin koko Jumalan kansalle, “kaikelle lihalle”. Tämä ennustus täyttyi helluntaina, sillä Pietari huudahtaa: “Tämä [Hengen vuodatus] on sitä, mistä profeetta Joel on puhunut” (Ap.t.2:16).

Muita Vanhan testamentin profeettoja, jotka puhuvat tästä samasta Hengen lupauksesta, ovat mm. Jeremia (Jer 38:31-34) ja Hesekiel (Hes 36:25-27). Itse asiassa Hesekielin kohta sitoo veden ja Hengen yhteen profeetallisessa näyssä kasteesta ja voitelusta.

Jeesus lupaa Pyhän Hengen. Herramme Jeesus Kristus toistuvasti lupasi Pyhän Hengen lahjan opetuslapsilleen. Julkisen palvelutyönsä alkuvaiheessa hän sanoi: “Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” (Joh 7:37-39). Jeesus myös sanoi: “Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, ” (Joh. 14:16).
Kristus lupasi, että Pyhä Henki ilmoittaisi totuuden kirkolle. “Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh 16:13, 14). Jeesus sanoo, että Pyhä Henki tuo kunniaa hänelle, Kristukselle. Tämä antaa meille erinomaisen keinon testata, kuuluvatko Pyhän Hengen nimiin luetut teot todella hänelle vai eivätkö.
Kristuksen viimeiset sanat ennen taivaaseenastumistaan sisältävät lupauksen: “Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.””(Ap.t.1:5). Tämä sana toteutui kymmenen päivää myöhemmin helluntaina.

Miten Pyhä Henki annetaan meille? Ihmiset, jotka kuulivat Pietarin puhuvan helluntaina, kysyivät häneltä, miten he voisivat pelastua. Hän vastasi: “”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (Ap.t.2:38). Me teemme parannuksen (käännymme pois synneistämme ja kohti Kristusta); meidät kastetaan; meille annetaan “Pyhän Hengen lahja”, mirhavoitelu. Tämä käytäntö ei ole koskaan muuttunut.

Apostolien teoissa 8. luvussa Filippus, diakoni ja evankelista, saarnasi Samariassa (jakeet 5-8). Monet uskoivat ja heidät kastettiin (jae 12). Apostolit tulivat ja voitelivat myöhemmin nämä uudet uskovat, jotka saivat Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanemisen kautta (jakeet 14-17). Tämä on mirhavoitelun sakramentti pyhän kasteen jälkeen. Myöhemmin apostoli Paavali tapasi joitakin Johannes Kastajan opetuslapsia, jotka eivät olleet olleet läsnä, kun Pietari puhui helluntaina (Ap.t.19:1-7). He uskoivat Kristukseen, “saivat kasteen” (jae 5), ja “Pyhä Henki tuli heidän päällensä” (jae 6), jälleen apostolin käsien kautta. Jumalan lupaus sisältää sekä liittomme Kristuksen kanssa pyhässä kasteessa että Pyhän Hengen lahjan.