Helvetistä

Markus Askeetti

Helvetin pelko ja rakkaus taivasten valtakuntaan saavat meidät kestämään kärsivällisesti vastoinkäymisiä. Näin ei tapahdu meidän ansiostamme vaan hänen, joka tuntee aivoituksemme. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… I / 196. 141)

 

Maksimos Tunnustaja

Helvetin pelko saa vasta-alkajat pakenemaan syntiä ja luvattujen hyvyyksien toivo kannustaa pitemmälle päässeitä käytännön hyveisiin. Mutta rakkauden salaisuus kohottaa mielen kaiken luodun yläpuolelle ja tekee sen sokeaksi kaikelle mikä on Jumalaa alempana. Sillä Herra antaa viisautena ja näyttää korkeampia jumalallisia asioita vain niille, jotka ovat tulleet sokeiksi kaikelle mikä on Häntä alempana. (II:9) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta… II / 150. 35)

 

Gregorios Tessalonikalainen

Niin kuin sielun eroaminen ruumiista merkitsee ruumiin kuolemaa, niin merkitsee myös Jumalan eroaminen sielusta sielun kuolemaa, ja kuolema sanan täydessä merkityksessä on juuri sielun kuolema. Sitä Jumala tarkoitti myös varoittaessaan Aadamia paratiisissa: »Sinä päivänä jona sinä syöt kielletystä puusta, pitää sinun kuolemalla kuoleman.» (1Moos.2:17) Rikkomuksessa kuoli näet Aadamin sielu, koska rikkomus erotti sen Jumalasta. Ruumiillisesti Aadam sen sijaan eli peräti 930-vuotiaaksi. (1Moos. 5:5)

Mutta rikkomuksen tuottama sielun kuolema ei turmele pelkästään sielua syösten ihmisen kiroukseen, vaan saattaa myös ruumiin turmelukselle ja lukemattomille rasituksille ja vaivoille alttiiksi, kunnes lopulta korjaa senkin saaliikseen. Rikkomusta seuranneen sisäisen ihmisen kuoleman jälkeen sai maasta luotu Aadam kuulla kirouksen sanat: »Kirottu olkoon maa sinun tähtesi, orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.» (1Moos. 3:17 – 19)

Tosin aikanaan seuraavassa uudestisyntymisessä, vanhurskaiden ylösnousemuksessa, myös lainrikkojien ja syntisten ruumiit nousevat ylös, mutta vain siirtyäkseen kuolemasta kuolemaan (Ilm.20:14), iankaikkiseen rangaistukseen, kuolemattoman madon (Mk.9:44; puuttuu suomenkielisestä UT:sta) ruoaksi, hammasten kiristykseen (Mt.8:12), ulos pilkkopimeään (Mt.8:12), helvetin pimeyteen ja sammumattomaan tuleen (Mt.5:22), josta profeetta sanoo: »Laittomat ja syntiset palavat yhdessä eikä ole sammuttajaa.» (Jes.1:31 LXX) Tämä on »toinen kuolema», niin kuin Johannes Ilmestyskirjassa meille opettaa. (Ilm.20:14)

Kuule myös, mitä suuri Paavali sanoo: »Jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.» (Room.8:13) Paavali puhuu tässä tulevan maailman elämästä ja kuolemasta ja tarkoittaa elämällä pääsyä iankaikkisen valtakunnan nautintoon, kuolemalla taas ikuista rangaistusta. Jumalan käskyjen rikkomisesta seuraa siis sekä sielun että ruumiin kaikinpuolinen kuolema niin tässä ajassa kuin myös tulevassa päättymättömän rangaistuksen paikassa. (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV / 50 – 51. 4)