Haureudesta
Evagrios
En kykene kirjoittamaan kaikista demonien ilkeyksistä, ja häpeän mainitakin niiden metkuja, sillä pelkään, että siten ehkä vahingoitan yksinkertaisimpia lukijoitani. Kerron kuitenkin vielä haureuden demonin pahoista aikaansaannoksista. Kun erakko on saanut sammutetuksi sielussaan riehuneet himot ja kun häpeälliset ajatukset ovat laantuneet, silloin haureuden demoni tuo hänen mieleensä kuvia keskenään kisailevista miehistä ja naisista ja saa hänet katselemaan häpeällisiä tekoja ja eleitä. Tämä kiusaus ei kuitenkaan ole pitkäaikainen, sillä harras rukous sekä ankara ja niukka ruokajärjestys yhdessä valvomisen ja hengellisessä mietiskelyssä harjaantumisen kanssa karkottavat sen kuin poutapilven. Tapahtuu sellaistakin, että tämä demoni iskee otteensa itse lihaan, kiihottaa sen jäljettömään hekumaan ja keksii lukemattomia muita juonia, joita ei ole tarpeen tuoda julki ja kirjoittaa muistiin.
Näiden ajatusten nujertamisessa auttaa suuresti se, että suunnataan hehkuva viha tuohon demoniin. Se pelkääkin erityisesti tätä vihaa, joka saa mielen kuohuksiin ja turmelee demonin aikeet. Tätä tarkoittaakin psalmin sana »Vihastukaa älkääkä syntiä tehkö». (Ps.4:5 LXX) Sillä kiusausten aikana tällainen viha on hyödyllinen lääke sielulle.
Haureuden demonin tapaan myös vihan demoni heijastaa mieleen kuvia siitä, kuinka kelvottomat herjaavat erakon vanhempia, sukulaisia tai ystäviä. Näin se koettaa saada erakon kiivastumaan ja lausumaan tai tekemään jotakin pahaa niille, jotka hän mielessään näkee. Tätä on varottava, ja mieli on nopeasti temmattava irti tällaisista kuvista, jottei se niiden sytyttämänä olisi rukouksen aikana kuin roihuava päre. Näihin kiusauksiin lankeavat erityisesti ärtyisät ja äkkipikaiset, jotka ovat kaukana puhtaasta rukouksesta ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta. (Munkki Euagrios: Himojen ja ajatusten erittelemisestä I / 82. 15)
Vaikka jo näyttäisikin, että olet Jumalan kanssa, varo haureuden henkeä. SE on ovela ja pahansuopa petkuttaja ja se pyrkii hämäämään mielesi vaikka varjelisitkin sitä raittiisti, ja se pyrkii erottamaan sen Jumalasta jopa silloinkin kun hartaana ja pelvossa seisot Hänen edessään. (Munkki Euagrios: Rukouksesta I / 103. 90)
Cassianus Roomalainen
Haureuden hengestä ja lihanhimosta
Toisena kilvoittelunamme olkoon taistelu haureuden henkeä ja lihanhimoa vastaan. Tämä himohan alkaa jo pienestä pitäen kiusata ihmistä. Vaikeaa ja tuskallista on tämä kilvoittelu käydäänhän siinä taistelua kahdella rintamalla. Muita heikkouksia vastaan taistellaan näet vain sielussa, mutta tämä vaikuttaa sekä sieluun että ruumiiseen, ja siksi tarvitaan myös kaksinkertaista taistelua. Sillä täydellistä siveyttä ei pystytä saavuttamaan pelkästään ruumiillisella paastolla ellei siihen liity myös sydämen murtuminen ja hellittämätön rukous Jumalan puoleen. Lisäksi tarvitaan toistuvaa Raamatun tutkiskelemista, ruumiillista rasitusta ja työtä – tämä on omiaan hillitsemään sielun epävakaisia puuskia ja tempaamaan sen irti häpeällisistä mielikuvista. Ennen kaikkea tässäkin auttaa sielun nöyryys, jota ilman kukaan ei voi vapautua enempää haureudesta kuin muistakaan himoista.
Ennen muuta on huolellisesti varjeltava sydäntä pahoilta ajatuksilta. Sillä Herran sanojen mukaan »sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet – -“. ( Mt.15:19) Ei paastoakaan ole säädetty meille ainoastaan ruumiin vaivaamiseksi, vaan myös mielen raitistamiseksi, niin ettei se runsaan ruoan sumentamana heikentyisi ajatusten varjelemisessa. Siksi ei tule suunnata kaikkia pyrkimyksiä vain ruumiilliseen paastoon, vaan on kiinnitettävä huomiota myös ajatusten vartiointiin ja hengelliseen mietiskelyyn, joita ilman on mahdotonta kohota todelliseen viattoman puhtauden korkeuteen. Tehtävänämme on Herran sanan mukaan puhdistaa »ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi». (Mt.22:26)
Jos siis pyrkimyksenämme on kilpailla sääntöjen mukaisesti ja tulla seppelöidyksi (2 Tim. 2:5), älkäämme voittaessamme saastaisen haureuden hengen luottako omaan voimaamme ja kilvoitukseemme, vaan Herramme ja Jumalamme apuun. Tämä henki ei näet lakkaa taistelemasta ihmistä vastaan, ennen kuin ihminen on tullut todella vakuuttuneeksi siitä, ettei omalla pyrkimyksellään ja uurastuksellaan pysty vapautumaan tästä vitsauksesta ja kohoamaan puhtauden korkeuteen, vaan tarvitsee siihen ennen kaikkea Jumalan suojelusta ja apua. Sillä tässä on kysymys yliluonnollisesta saavutuksesta: se joka tallaa jalkoihinsa lihan kiihotukset ja sen nautinnot on tavallaan ruumiin ulkopuolella. Tämän vuoksi on ihmisen mahdotonta enkelien tavoin »omin siivin» nousta taivaisiin ja saada tämä korkea ja taivaallinen pyhyyden voittopalkinto; se on mahdotonta, ellei Jumalan armo kohota häntä maasta ja loasta. Mikään muu hyve ei nimittäin siinä määrin lähennä lihan kahleissa kamppailevia ihmisiä taivaallisiin henkiolentoihin kuin siveys. Sen kautta heillä vielä maan päällä viipyessäänkin on apostolin mukaan »yhdyskuntansa taivaissa». (Fil. 3:20)
Tämän hyveen täydellinen saavuttaminen ilmenee siten, ettei sielu unessakaan joudu minkään häpeällisen mielikuvan valtaan. Vaikka tällaista mielen liikehdintää ei luetakaan synniksi, se on kuitenkin merkki siitä, että sielu on sairas eikä ole vapautunut himosta. Siksi meidän tuleekin käsittää unessa meitä kohtaavat häpeälliset mielikuvat moitteeksi velttoudesta ja meissä piilevästä heikkoudesta – niin että unen levossa tapahtunut vuoto paljastaa sielun salaisiin sopukoihin kätkeytyneen sairauden. Sen tähden myös sielujemme Parantaja lääkitsi sielun sisintä, missä hän tiesi sairauden syiden piilevän, sanoessaan: »Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.» (Mt.5:28) Tällä hän ei niinkään pyri ojentamaan uteliaita ja haureellisia silmiä kuin sielua, joka on pantu ihmisen sisimpään ja joka käyttää väärin Jumalan hyvään tarkoitukseen antamia silmiä. Ei viisas sananlaskujen sepittäjäkään sano: »Yli kaiken varottavan varjele silmiäsi», vaan »yli kaiken varottavan varjele sydämesi». (Sananl.4:23) Näin hän sijoittaa ehkäisevän varjelun juuri siihen, mikä käyttää silmiä oman tahtonsa mukaisesti.
Varjelkaamme siis sydäntämme seuraavasti: kun mieleemme paholaisen juonien vaikutuksesta nousee muistikuva naisesta, vaikkapa vain äidistä tai sisaresta tai muista hurskaista naisista, karkottakaamme se heti sydämestämme, ettei viettelijä tällaisten muistikuvien myötä saisi näistä henkilöistä kimmoketta ja syöksisi mieltämme häpeällisiin ja vahingollisiin muistoihin. Tätä samaa tarkoittaa myös Jumalan ensimmäisille ihmisille antama käsky käärmeen pään rikkipolkemisesta, (1Moos.3:15) ts. on tuhottava turmiolliset ajatukset jo silloin kun ne vasta kohottavat päätään, sillä niiden kautta koko käärme pyrkii luikertelemaan sieluumme. Jos näet päästämme sisään pään, so. vastaanotamme ajatuksen, otamme sitten helposti vastaan käärmeen muunkin ruumiin eli suostumme nautintoon. Nautinnosta taas mieli helposti johtuu laittomaan tekoon. Tulee siis, kuten on kirjoitettu, »joka aamu hukuttaa kaikki jumalattomat maasta» (Ps.101:8), ts. tiedon valossa eritellä ja tuhota syntiset ajatukset sydämemme maaperästä. Kun Babylonin lapset – tarkoitan pahoja ajatuksia – ovat vielä pieniä, ne on otettava ja murskattava kallioon”, joka on Kristus. Sillä jos annamme niiden kasvaa täysi-ikäisiksi, ei niitä voi voittaa ilman pitkällistä huokailua ja uurastusta. Pyhän Raamatun sanojen lisäksi on hyvä muistaa myös pyhien isien opetuksia. Pyhä Basileios, Kappadokian Kesarean piispa, kirjoittaa: »Naista en tunne, mutta neitseellinen en ole.» Hän tiesi, ettei neitsyyden lahja toteudu niinkään siinä että ruumiillisesti pysyy erillään naisesta, vaan se toteutuu sielun pyhyydessä ja puhtaudessa, joka tavallisesti hankitaan Jumalan pelon avulla. Vielä isät sanovat, ettemme voi saada puhtauden hyvettä täydellisesti, jollemme ensin hanki sydämeemme todellista nöyryyttä. Emme myöskään ansaitse todellista tietoa niin kauan kuin sielumme salaisissa sopukoissa piilee haureuden himo. Myös apostoli puhuu kirjeissään siveyden suuresta saavutuksesta, ja palautankin lopuksi mieleen hänen sanansa: »Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.» (Hebr. 12:14) Se että apostoli tarkoittaa juuri siveyttä, käy ilmi jatkosta: »- – ettei kukaan olisi haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau». (Hebr. 12:16) Yhtä lailla kuin pyhitys on taivaallinen ja enkelimäinen saavutus, yhtä lailla vastustaja taistelee sitä vastaan ja tekee mitä ankarimpia hyökkäyksiä. Sen tähden meidän ei tule kilvoitella pelkästään pidättäytymällä ruumiillisesti, vaan meidän on myös usein langettava maahan murtunein sydämin, niin että Pyhän Hengen läsnäolon kasteella sammuttaisimme lihamme tulisen pätsin, jonka Babylonin kuningas yhä uudestaan pyrkii sytyttämään himon kiihotuksilla. (vrt. Dan. 3: 19-) Erittäin tehokas taisteluase on myös Jumalan tahdon mukainen valvominen. Kuten itsemme varjeleminen päivällä luo pohjaa yölliselle pyhitykselle, niin myös Jumalan tahdon mukainen valvominen yöllä tasoittaa tietä sielun päiväsaikaiselle puhtaudelle. (Pyhä Cassianus Roomalainen: Haureuden hengestä I / 155 – 156)
Johannes Karpathoslainen
Kun sellainen, jossa hyveet ovat runsaina kukoistaneet, joutuu velttouttaan pois oikealta tieltä, silloin hänen kimppuunsa hyökkäävät pahan idän pojat Amalekista, etenkin tuo haureutta rakastava Midian kameleineen (Tuom.7:12) so. himokkaine ajatuksineen, joilla ei ole määrää. Ne hävittävät kaiken maan sadon, (Tuom.6:4) so. hyvien tekojen ja hyveellisen elämän hedelmät. Silloin Israel köyhtyy ja perin masentuu ja sen on pakko huutaa avukseen Herraa. Ja niin lähetetään taivaasta hyvä ajatus avuksi kilvoittelijalle, joka suuressa uskossaan ja nöyryydessään on kuin Gideon, joka sanoi: »Minun sukuni on heikoin Manassessa. (Tuom.6:15) Kuinka voin vastustaa noin suuria joukkoja kolmensadan heikon ihmisen voimin?» Ja kuitenkin hän vastoin kaikkia odotuksiaan sai voiton vihollisistaan sillä Jumalan armo taisteli hänen puolellaan. (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta I / 343. 27)
Maksimos Tunnustaja
»Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus.» (Kol.3:5) Sanalla »maallinen» apostoli tarkoittaa lihan mieltä. »Haureudeksi» hän kutsuu itse teossa toteutettua syntiä, »saastaisuudeksi» taas ajatuksissa tapahtuvaa suostumista syntiin. Himollista ajatusta hän nimittää »kiihkoksi» ja »pahaksi himoksi» intohimoisen ajatuksen pelkkää vastaanottamista, joka ei ole vielä kehittynyt teoksi. »Ahneudella» apostoli tarkoittaa kaikkea sitä, mikä edistää himon syntymistä ja kasvamista. Nämä kaikki hän käskee kuolettaa, koska ne ovat lihan mielen »jäseniä». (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 73. 83)
Kun pahat henget karkottavat mielestäsi siveyden ja piirittävät sinua irstailla ajatuksilla, lausu silloin kyynelsilmin Valtiaalle Kristukselle: “Viholliseni ovat karkottaneet minut pois, he jo kiertävät minua.”(Ps.17:11 LXX) “Sinä minun iloni, vapautat minut niistä, jotka minua piirittävät.” ( Ps.32:7 LXX) Näin sinä pelastut niiden kynsistä. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 80 – 81. 18)
Haureuden demoni on hyvin vaarallinen ja hyökkää ankarasti niiden kimppuun, jotka kilvoittelevat voittaakseen sen, etenkin jos he eivät ole kohtuullisia syömisissään ja ovat paljon tekemisissä naisten kanssa. Ensin tämä demoni vaivihkaa riisuu mielen aseista suloisen nautinnon mielikuvilla. Sitten se vainoaa hengellisestä aherruksesta luopunutta kilvoittelijaa muistin avulla, kiihottaa hänen ruumistaan ja johdattaa mieleen erilaisia häpeällisiä kuvia. Näin se yllyttää synnin toteuttamiseen. Ellet halua joutua haureuden hengen pauloihin, ala paastota, ryhdy ruumiilliseen työhön, valvo, elä vaieten ja rukoile hartaasti.(Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 81. 19)
Jotkut väittävät, että pahat henget käyvät unessa käsiksi sukuelimiin ja siten herättävät lihan himon. Kun himo on herännyt, se kaivaa muistin kätköistä mieleen kuvan naisesta. Toisten mukaan taas pahat henget itse ilmestyvät mieleen naisen hahmossa ja sukuelimiä koskettaen herättävät himon ja saavat siten mielikuvituksen liikkeelle. Jotkut puolestaan arvelevat, että haureuden demoni tartuttaa oman himonsa ihmiseenkin, ja niin sielu syttyy hekumallisiin ajatuksiin ja haalii himollisia mielikuvia muistista. Sama pätee myös muihin himollisiin kuvitelmiin: toiset sanovat niiden syntyvän yhdellä toiset toisella tavoin. Varmaa kuitenkin on, että silloin kun rakkaus ja itsehillintä vallitsevat sielussa, eivät pahat henget pysty millään herättämään mitään himoa sielussa, eivät valveilla eivätkä unessa. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 96. 85)
Itserakkaus on, kuten jo monesti on todettu, kaikkien himollisten ajatusten alku. Siitä kehittyvät kolmen päähimon ajatukset: vatsanpalvonnan, rahanhimon ja turhamaisuuden. Vatsanpalvontaa seuraa haureus, rahanhimoa ahneus ja turhamaisuutta ylpeys. Samoin kaikki muutkin himolliset ajatukset kuten esimerkiksi viha, alakuloisuus, kaunaisuus, kateus ja panettelu seuraavat näiden kolmen kintereillä. Nämä himot kiinnittävät mielen aineellisiin ja raskaan kiviriipan lailla kahlitsevat sen maahan, vaikka se luonnostaan on tultakin keveämpi ja aineettomampi. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 112. 56)
Thalassios Afrikkalainen
Haureus on vatsanpalvonnan, ylpeys taas turhamaisuuden jälkeläinen. Sen sijaan muut himot ovat lähtöisin kaikista kolmesta. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä II/ 238. 89)
Kun olet voittanut turhamaisuuden, varo haureutta, ettet paetessasi turhaa kunniaa lankeaisi häpeällisiin tekoihin.
Karttaessasi turhaa kunniaa kiinnitä mielesi Jumalaan, muuten lankeat väistämättä omahyväisyyteen tai haureuteen.
Kun kieltäydyt viinistä, älä juo vettäkään ylen määrin, ettet yhtä kaikki antaisi haureudelle yllykettä. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä II/ 242. 27- 28, 33)
Niketas Stithatoslainen
Joka pahan hengen valtaan langenneena harjoittaa haureutta, saa palkakseen lihan hekuman: hänen kelvottomat tekonsa saastuttavat lihan. Vastaavasti sen palkkana joka toimii Pyhän Hengen vaikutuksesta on sielun ilo ja hänen hyvät tekonsa, yhdessä kyynelten kanssa, puhdistavat hänet: hän syntyy uudesti ja yhdistyy Jumalaan. (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoituselämästä III / 155. 66)
Kokenut ja ovela haureuden demoni on joillekuille lankeemukseksi ja syöksee heidät saastaiseen kurimukseen; toisille se taas on oikeudenmukaisesti rankaiseva ruoska ja kurituskeppi ja toisille sielun koetinkivi. Lankeemukseksi haureuden demoni koituu aloittelijoille, jotka ovat vasta totuttelemassa kilvoittelun ikeeseen, jos he elävät veltosti ja leväperäisesti. Ruoskaksi se tulee niille, jotka ovat kilvoitelleet jo hyveiden tien puolimatkaan, mutta ovat alkaneet laiskistua ponnisteluissaan yhä pitemmälle. Koetinkivi haureuden demoni on niille, jotka ovat jo kohottaneet mielensä tutkiskelemaan taivaallisia ja saavuttaneet onnellisesti täydellisemmän himottomuuden. Näin on kaitselmus säätänyt itse kunkin hyödyksi.
Haureuden himo saa lankeamaan ja syöksee saastaiseen kuiluunsa ne, jotka elävät munkkiudessa täysin välinpitämättöminä. Se hehkuttaa heidän jäseniään haureuden ja intohimon liekillä ja neuvoo heille keinoja lihan halun tyydyttämiseksi ilman yhteyttä toiseen lihaan – häpeällistä on siitä puhuakin (vrt. Ef.5:12) tai sitä ajatella. He saastuttavat lihansa, kuten apostoli sanoo (Juud.8), ja saavat syödä karvaan hekuman hedelmiä. Heidän kasvonsa muuttuvat synkeiksi ja aivan aiheellisesti heiltä katkeaa yhteys ylevämpiin asioihin. Parannuksen sitä haluaville suo palava katumus: se saa aikaan kyyneleet ja hartaan liikutuksen, joka auttaa vastedes välttämään pahaa, puhdistaa sielun saastutuksesta ja tekee sen Jumalan armon perilliseksi. Tähän viittaa suuri Salomo sanoessaan: »Katumus tekee lopun suuristakin synneistä.» (Saarn.10:4 LXX)
Oikeudenmukaista on, että haureuden henki on ruoska ja kurituskeppi niille, jotka saavutettuaan käytännön kilvoituksillaan himottomuuden ensimmäisen asteen tavoittelevat yhä suurempaa täydellisyyttä. Jos he näet veltostuvat kilvoituksessaan ja alkavat vaikkapa vain vilkuilla varomattomasti aistimaailmaa ja himoita tämän maailman asioita, nousee – Jumalan suunnattomasta hyvyydestä heitä kohtaan – tämä ruoskiva demoni taisteluun heitä vastaan: se alkaa piestä lihanhimon ajatuksilla kilvoittelijaa, joka ajattelee maallisia. Kilvoittelija ei kestä näitä himokkaita ajatuksia, vaan kiiruhtaa heti jäntevän työskentelynsä ja valppautensa linnoitukseen ja antautuu entistä innokkaammin ahkeroimaan pelastuksensa puolesta ja viettää entistä ankarampaa kilvoituselämää. Hyvä Jumala ei näet tahdo, että jo näin pitkälle edistynyt sielu kääntyisi takaisin aistimaailman suuntaan, vaan että se kulkisi koko ajan kauemmas aistimaailmasta ja etenisi yhä täydellisempiin tekoihin, niin ettei pahuuden vitsaus tavoittaisi sen majaa.2 (Ps.91:10)
Koetinkiveksi, pistimeksi ja kidutukseksi on Jumala kaitselmuksessaan määrännyt haureuden hengen niille, jotka ovat himottomuuden portaita kohonneet jo toiselle askelmalle: haureuden demonin hyökkäykset saavat heidät muistamaan luontaisen heikkoutensa. Näin he eivät lankea ylpeilyyn, vaikka ovatkin jumalallisia tutkiskellessaan saaneet runsain määrin ilmestyksiä. (Vrt.2 Kor. 12:7) He päinvastoin karkottavat mielestään synnin muistonkin nähdessään mielensä lakia vastaan sotivan toisen lain (Room.7:23), sillä he pelkäävät, että synnin muisto saastuttaa heidät ja suistaa heidän mielensä katseen pois hengellisen näkemisen korkeuksista. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta III / 176- 178. 16 – 19)
Gregorios Siinailainen
Päähimoja on kahdeksan. Tärkeimmät ovat vatsanpalvonta, rahanhimo ja turhamaisuus. Loput viisi, nimittäin haureus, viha, murhe, lamaannus ja ylpeys ovat noiden kolmen kylkiäisiä. Kolmen keskeisimmän himon vastapainona on kolme laaja-alaista hyvettä: itsehillintä, köyhyys ja nöyryys. Näitä seuraavat sitten puhtaus, sävyisyys, ilo, urhoollisuus, itsensä vähätteleminen ja koko muu hyveiden joukko. Eri hyveiden ja paheiden voimaa, vaikutusta ja ominaishajua ei voi oppia tuntemaan kuka tahansa sitä haluava. Hyveet oppii tuntemaan vain se, joka harjoittaa niitä teoin ja sanoin, paheet taas tulevat tutuiksi niiden valtaan joutuneille. Käytännön kokemuksen lisäksi on tarpeen tiedon ja arvostelukyvyn armolahja Pyhältä Hengeltä. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 289. 91)
Kaksi himoa, haureus ja masennus ovat erityisen julmia ja ankaria. Saatuaan sieluparan valtaansa ne lamauttavat sen kokonaan. Nämä kaksi himoa on kiinteässä vuorovaikutuksessa ja tiukasti toisiinsa sidoksissa. Taistelu niitä vastaan on vaikea: ne ovat lannistumattomia, emmekä me kykene niitä täysin voittamaan.
Haureuden himo rehottaa haluissamme* ja valtaa koko olemuksemme. Se täyttää sekä sielun että ruumiin ja sen hekuma on levinnyt kaikkiin jäseniimme. Masennus taas iskee kyntensä henkisiin voimiimme ja kietoutuu kuin muratti sielumme ja ruumiimme ympärille sekä tekee meidät veltoiksi, tarmottomiksi ja ikään kuin halvaantuneiksi. Näistä himoista sielu ei pääse kokonaan eroon ennen kuin on saavuttanut autuaallisen himottomuuden. Ne väistyvät kuitenkin jo aikaisemmin, silloin kun sielu saa rukouksessa Pyhän Hengen voiman, Pyhä Henki suo sielulle levon ja väkevyyden sekä antaa syvän rauhan sydämeen. niin että se voi iloita hiljaisuudessaan.
Haureuden himo on kaikkien himokkaiden pyyteiden alku ja valtiatar ja kaikki nautinnot sisältyvät siihen. Yhdessä seuralaisensa velttouden kanssa se muodostaa ne voittamattomat vaunut, jotka kuljettavat faaraon sotureita. (vrt.2Moos.14:7) Haureuden ja velttouden vanavedessä ovat kaikkien himojen aiheet päässeet tunkeutumaan meidän kurjien elämään. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 29 7- 298. 110)
* sielumme haluavassa osassa
Erakkomunkki Nikeforos
Makarios Suuren* opetuksia
Tärkeintä kilvoittelijalle on, että hän menee sydämeensä ja sotii siellä saatanaa vastaan, vihaa sitä ja torjuen sen herättämät ajatukset taistelee sitä vastaan. Jos joku näet varjelee kyllä ulkonaisesti ruumistaan turmelukselta ja haureudelta mutta tekee sisimmässään aviorikoksen Jumalan edessä ja harjoittaa haureutta ajatuksissaan, ei hänelle ole mitään hyötyä siitä että hänen ruumiinsa on neitseellinen. On kirjoitettu: »Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.» (Mt.5:28) On haureutta, joka toteutuu ruumiin välityksellä, ja on haureutta, joka on sielun yhteyttä saatanaan.
Näyttää siltä kuin suuri Makarios opettaisi abba Jesajaa vastaan. Näin ei kuitenkaan ole, sillä myös Makarios välittää meille käskyn varjella ruumistamme Jumalan tahdon mukaan. Mutta hän ei vaadi ainoastaan ruumiin puhtautta vaan tahtoo, että myös henkemme olisi puhdas. Niin myös Makarios esittää meille samaa evankeliumin opetusta kuin Jesajakin. (Erakkomunkki Nikeforos: Simeon Uusteologin opetuksia IV / 38)
* Makarios Suuri (331- 391) oli kuuluisa egyptiläinen erakko. Hänen nimissään on säilynyt 50 opetuspuhetta.
Gregorios Palamas
»Älä tee huorin» (2Moos.20:14), ettei sinusta, »Kristuksen jäsenestä», tulisi »porton jäsentä» (1Kor.6:15) ja ettei sinua leikattaisi irti jumalallisesta ruumiista, ja ettet jäisi vaille jumalallista perintöä ja joutuisi heitetyksi kadotukseen. Laki määrää, että haureudesta tavattu papin tytär on poltettava, koska hän on häpäissyt isänsä (3Moos.21:9). Kuinka paljoa ennemmin ansaitseekaan iankaikkisen rangaistuksen se, joka on haureudellaan saastuttanut Kristuksen ruumiin? (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10… IV / 95. 11)