Hepr 4:14-5:10: Meillä on suuri ylimmäinen pappi

Meillä on suuri ylimmäinen pappi

Hepr 4:14-5:10

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

 

Tämä epistola kuvaa  Kristusta suurena ylimmäisenä pappina, joka on kulkenut läpi taivasten ja joka kuitenkin kykenee säälimään meidän heikkouksiamme, koska hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin me, kuitenkin ilman syntiä. Siksi meitä kutsutaan käymään uskalluksella armon valtaistuimen eteen. Samalla kirje kuvaa Kristuksen pappeuden: hän ei ottanut tätä kunniaa itse, vaan Isä kutsui hänet, ja hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Tultuaan täydelliseksi hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen lähde kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset. I

Ihmisen pelastus ei tapahdu etäisen, tuntemattoman Jumalan kautta, vaan sellaisen Ylimmäisen papin kautta, joka on todella tullut osalliseksi meidän ihmisyydestämme, kantanut sen kärsimyksen ja kuuliaisuuden läpi Isän eteen ja näin avannut meille pääsyn Jumalan yhteyteen.

Tämä apostolinen opetus vie meidät kristillisen uskon sydämeen. Se puhuu Kristuksesta ylimmäisenä pappina, mutta ei sellaisena pappina, joka seisoisi kaukana ihmisestä, kylmänä ja saavuttamattomana. Päinvastoin. Meillä on Ylimmäinen pappi, joka “voi sääliä meidän heikkouksiamme”, koska hän on tullut todella osalliseksi meidän elämästämme. Jeesus tahtoi opettaa koko maanpäällisellä elämällään, ettei Jumala pelasta ihmistä ulkopuolelta, vaan astumalla hänen todellisuuteensa sisälle.

Tämä on inkarnaation suuri salaisuus. Kristus on ollut kiusattu kaikessa samalla tavoin kuin me, mutta ilman syntiä. Tämä ei tarkoita, että hän vain näyttäisi ymmärtävän meitä, vaan että hän todella tuntee nälän, väsymyksen, murheen, yksinäisyyden, ahdistuksen ja kuoleman pelon painon.

Pyhä Johannes Krysostomos sanoo, että juuri tämän vuoksi apostoli rohkaisee meitä käymään uskalluksella armon valtaistuimen eteen: emme tule vieraan tuomarin eteen, vaan sellaisen Herran eteen, joka tuntee ihmisyyden sisältä käsin. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan pyhyys ei sulje ihmistä pois, vaan vetää hänet luokseen parantuakseen.

Mutta Heprealaiskirje menee vielä syvemmälle. Se sanoo, että Kristus “oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi.” Isät ovat painottaneet, ettei tämä tarkoita, että Jumalan Poika olisi ollut ennen tottelematon.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen selittää, että hän oppi kuuliaisuuden inhimillisessä luonnossaan, eli hän toteutti ihmisyyden sen täydellisessä kuuliaisuudessa Isälle. Siinä missä ensimmäinen Aadam lankesi tottelemattomuuteen, Kristus, uusi Aadam, vie ihmisluonnon takaisin kuuliaisuuden ja yhteyden tielle. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain syyllisyyden poistamista, vaan langenneen ihmisyyden oikaisemista ja parantamista hänen omassa persoonassaan.

Kun apostoli sanoo Kristuksen tulleen “täydelliseksi”, tämäkin on ymmärrettävä oikein.

Pyhä Athanasios Suuri ja muut isät opettavat, ettei täydellistyminen tarkoita moraalista puutteellisuutta, joka olisi korjattu, vaan tehtävän täyttymistä. Kristus tuli täydelliseksi siinä mielessä, että hän vei pelastustyönsä loppuun asti: kärsimykseen, ristiin, kuolemaan ja kirkkauteen. Näin hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen lähde. Hän ei vain näytä tietä, vaan itse on tie.

Pelastuksen kannalta tämä apostolinen sana on äärettömän lohdullinen. Ihmisen suurin hätä on se, että synti erottaa hänet Jumalasta, ja heikkous tekee hänet kykenemättömäksi nousemaan omin voimin takaisin. Mutta Kristuksessa meillä on se, mitä emme itse voisi koskaan saavuttaa: täydellinen kuuliaisuus, täydellinen uhri ja täydellinen välittäjä. Hän kantaa meidän ihmisyytemme Isän eteen puhdistettuna, haavat lävistettyinä mutta kirkastettuina.

Kristus ei ole vain esikuva kärsivällisyydestä, vaan meidän pappimme, uhrimme ja sovituksemme. Hänessä ihmisyys on jo päässyt perille Isän luo.

Sillä pelastus on juuri siinä, että Jumalan Poika tuli meidän kaltaiseksemme, kantoi heikkoutemme ilman syntiä, pyhitti ihmisluonnon kuuliaisuudellaan ja avasi meille pääsyn armon valtaistuimen eteen, jossa ihminen ei enää kohtaa tuhoa, vaan laupeuden, avun ja iankaikkisen elämän. Aamen.