2 Kor 3:12-18: Peittämättömin kasvoin

Peittämättömin kasvoin

2 Kor 3:12-18

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä opetuksessaan apostoli Paavali vertaa Vanhan liiton peitettyä kirkkautta ja Uuden liiton avointa kirkkautta. Mooses peitti kasvonsa, jotta Israelin lapset eivät näkisi katoavaa kirkkautta, mutta Paavali sanoo, että Kristuksessa peite poistetaan. Niin kauan kuin sydän ei käänny Herran puoleen, peite pysyy, mutta siellä, missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Ja sitten hän lausuu yhden Uuden testamentin syvimmistä sanoista: “Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.”

Pelastus ei ole vain syyllisyyden poistamista, vaan ihmisen vähittäinen muuttuminen Jumalan kirkkauden osallisuuteen; Kristuksessa sydämen peite poistetaan, ihminen vapautuu hengellisestä sokeudesta ja alkaa muuttua kohti sitä kuvaa, jota varten hänet alun perin luotiin.

Tämä apostolinen sana puhuu meille syvällä tavalla ihmisen hengellisestä näkemisestä. Apostoli Paavali sanoo, että Kristuksessa peite poistetaan. Tällä hän viittaa siihen, että ihminen voi olla lähellä Jumalan sanaa, kuulla pyhiä tekstejä, osallistua uskonnolliseen elämäänkin, ja silti hänen sydämensä voi jäädä peitetyksi. Hän näkee ulkonaista, mutta ei sisäistä. Hän kuulee sanat, mutta ei tavoita niiden elämää. Jeesus tahtoi opettaa koko elämällään, ettei suurin ongelmamme ole tiedon puute vaan sydämen sokeus. Siksi pelastus ei ole vain uuden opetuksen saaminen, vaan uuden näkökyvyn lahja.

Paavali sanoo: “Kun joku kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” Tässä on pelastuksen alku. Ihminen ei vapauta itse itseään omasta sokeudestaan, vaan kääntyy Kristuksen puoleen. Vasta silloin alkaa todellinen näkeminen.

Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että tämä peite ei ole Jumalan asettama este, vaan ihmisen oman kovuuden, ylpeyden ja epäuskon synnyttämä hämäryys. Kun ihminen katuu ja kääntyy Herran puoleen, se, mikä ennen oli hämärää, alkaa kirkastua. Ei siksi, että Jumala olisi muuttunut, vaan siksi, että sydän on avautunut.

Paavali jatkaa: “Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” Tämä vapaus ei ole sitä, että ihminen saa tehdä mitä tahtoo, vaan sitä, että hän vapautuu synnin, itsepetoksen ja hengellisen pimeyden vallasta. Jeesus tahtoi opettaa, ettei todellinen vapaus synny irtautumisesta Jumalasta, vaan juuri yhteydestä häneen. Synti lupaa vapautta, mutta tekee ihmisen sisäisesti sidotuksi. Henki taas vapauttaa ihmisen siihen, mitä varten hänet luotiin: rakastamaan, tuntemaan Jumalaa ja heijastamaan hänen kirkkauttaan.

Sitten tulee tämä suurenmoinen sana: “Me kaikki… muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen.” Tässä Paavali ilmaisee koko ortodoksisen pelastuskäsityksen ytimen. Pelastus ei ole vain julistus siitä, että ihminen on armahdettu, vaikka sekin on totta. Pelastus on myös todellinen muutos, kasvu, kirkastuminen, ihmisluonnon parantuminen ja uudistuminen Kristuksessa.

Pyhä Athanasios Suuri, ja myöhemmin koko kirkon isien traditio, opettaa, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi jumalallisesta elämästä armon kautta. Ei olemukseltaan Jumalaksi, vaan kirkkauden osalliseksi, Jumalan kaltaisuuteen kasvavaksi.

Pelastuksen kannalta tämä apostolinen kohta on siksi äärettömän lohdullinen. Se kertoo meille, ettei Jumala tahdo vain antaa meille anteeksi ja jättää meidät ennallemme. Hän tahtoo muuttaa meidät. Jokainen rukous, jokainen katumuksen kyynel, jokainen ehtoollinen, jokainen rakkauden teko voi tulla osaksi tätä muutosta. Kristuksessa peite poistuu vähitellen, ja sielu oppii näkemään selvemmin.

Me elämme usein kuin peitteen takana: tottumusten, pelkojen, synnin, ylpeyden ja hengellisen uneliaisuuden keskellä. Mutta tämän päivän sana julistaa, että Kristuksessa peite voidaan ottaa pois. Ja siellä, missä ihminen kääntyy Herran puoleen, alkaa muutos, joka vie kirkkaudesta kirkkauteen. Tämä on pelastus: ei vain vapautus menneestä syyllisyydestä, vaan tie kohti Jumalan valossa elävää, uudistuvaa ja kirkastuvaa ihmistä. Aamen.