1 Kor 2:6-9: Jumalan salattu viisaus
Jumalan salattu viisaus
1 Kor 2:6-9
✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!
Apostoli Paavali vie meidät aivan kristillisen uskon ytimeen: hän puhuu Jumalan salatusta viisaudesta, jota tämän maailman hallitsijat eivät tunteneet, ja joka on valmistettu niille, jotka rakastavat Jumalaa. Tämä ei ole vain pohdintaa tiedosta tai hengellisestä sivistyksestä, vaan ilmoitus siitä, että pelastus on osallisuutta Jumalan iankaikkiseen suunnitelmaan, joka ylittää kaiken inhimillisen järkeilyn ja avautuu Kristuksessa.
Paavali sanoo tänään, että hän puhuu viisautta “täydellisten seurassa”, mutta ei tämän maailman viisautta eikä tämän maailman katoavien valtiaiden viisautta. Sen sijaan hän puhuu Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka Jumala jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Tässä on suuri lohdutus ja suuri nöyryytys ihmisen omalle ylpeydelle. Jumalan pelastava suunnitelma ei synny ihmisen ajattelusta, eikä sitä voi vallata terävällä älyllä, vallalla tai tämän maailman menestyksellä. Se lahjoitetaan Kristuksessa niille, jotka rakastavat Jumalaa ja avautuvat hänen ilmoitukselleen.
Mitä Jeesus tahtoo opettaa? Koko hänen elämänsä ja opetuksensa osoittavat tämän saman totuuden. Hän ei tullut tarjoamaan ihmisille vain korkeampaa moraalia tai hienostuneempaa filosofiaa, vaan ilmoittamaan Isän salaisuuden. Hän kiitti Isää siitä, että tämä on kätkenyt valtakunnan salaisuudet viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Kristus tahtoi opettaa, että todellinen Jumalan tunteminen ei ala ihmisen itsevarmuudesta, vaan nöyryydestä, uskosta ja rakkaudesta. Hänen ristinsä on juuri tämä salattu viisaus: maailmalle se näyttää tappiolta, mutta todellisuudessa siinä voitetaan synti, kuolema ja perkele.
Paavali sanoo, että jos tämän maailman hallitsijat olisivat tunteneet tämän viisauden, “eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.”
Pyhät isät näkevät tässä syvän kristologisen totuuden.
Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että maailman viisaus epäonnistui juuri siksi, ettei se tunnistanut Jumalan nöyryyttä. Jumala tuli maailmaan tavalla, joka mursi ylpeyden logiikan: ei ulkoisessa mahtavuudessa, vaan kärsivässä lihassa.
Pyhä Athanasios Suuri taas näkee tässä jumalallisen talouden ihmeen: juuri se, mikä näytti heikkoudelta, osoittautui voitoksi. Risti ei ollut Jumalan suunnitelman epäonnistuminen, vaan sen salatun viisauden täyttymys, jonka kautta ihmisluonto parannetaan ja palautetaan yhteyteen Jumalan kanssa.
Paavalin lopun sanat ovat erityisen kauniit: “Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ei ihmisen sydämeen ole noussut — sen Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” Isät eivät ymmärrä tätä vain tulevan taivaan autuutena, vaikka siihenkin se viittaa, vaan myös jo nyt alkavana Jumalan elämän osallisuutena. Pelastus ei ole vain juridinen vapautus rangaistuksesta, vaan kutsu siihen kirkkauteen, jota ihminen ei omin voimin voi edes kuvitella. Jumalan tarkoitus ei ole ainoastaan antaa anteeksi, vaan tehdä ihminen osalliseksi omasta elämästään.
Pelastuksen kannalta tämä kohta opettaa meitä hyvin syvästi. Ihminen ei voi pelastaa itseään järjellään, kyvykkyydellään tai maailmallisella voimallaan. Hän tarvitsee Jumalan ilmoituksen, Kristuksen ristin ja Pyhän Hengen valon. Mutta samalla pelastus ei jää ulkoiseksi asiaksi: se avaa ihmiselle pääsyn sellaiseen kirkkauteen, joka ylittää kaiken maallisen käsityskyvyn. Siksi usko on samalla nöyrtymistä ja toivoa. Nöyrtymistä, koska emme voi itse nousta Jumalan salaisuuteen; toivoa, koska Jumala itse laskeutui meidän luoksemme nostaakseen meidät sinne, minne emme omin voimin koskaan pääsisi.
Tämän maailman viisaus katoaa, mutta Jumalan viisaus pysyy iankaikkisesti. Älkäämme siis etsikö pelastusta siitä, mikä näyttää suurelta ihmisten silmissä, vaan tarttukaamme Kristukseen, ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraan. Hänessä kätketty viisaus on tullut julki, ja hänessä meille on valmistettu kirkkaus, jota silmä ei ole nähnyt eikä sydän täysin käsittänyt. Siinä on meidän toivomme, siinä meidän pelastuksemme.Aamen.
