Room 5:1-10: Rauha Jumalan kanssa

Rauha Jumalan kanssa

Room 5:1-10

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä apostolisen opetuksen kohdassa pyhä Paavali avaa kristillisen pelastuksen ytimen poikkeuksellisen kirkkaasti: uskosta vanhurskautettuina meillä on rauha Jumalan kanssa Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, ja tämä rauha ei ole vain sisäistä lohtua, vaan koko ihmisen aseman muuttumista Jumalan edessä. Vielä syvemmin Paavali osoittaa, että Jumalan rakkaus ei ilmennyt silloin, kun ihminen oli valmis ja hyvä, vaan juuri silloin, kun hän oli heikko, syntinen ja Jumalasta vieraantunut.

Tämän päivän apostolisessa lukukappaleessa pyhä Paavali lausuu sanat, jotka kantavat koko evankeliumin makeutta: “Koska siis olemme uskosta vanhurskautetut, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Tämä ei tarkoita vain sitä, että ihminen kokee hetkellistä mielen tyyneyttä. Paavali puhuu paljon syvemmästä todellisuudesta. Synti oli rikkonut yhteyden Jumalaan; ihminen ei elänyt enää oikeassa suhteessa Luojaansa, vaan pelon, syyllisyyden ja kuoleman vallan alla. Kristuksessa tämä vihollisuus on murrettu. Me emme enää seiso Jumalan edessä vain syytettyinä, vaan sovitettuina.

Jeesus halusi koko opetuksellaan ja elämällään osoittaa juuri tämän. Hän julisti syntien anteeksiantamusta, otti vastaan publikaanit ja syntiset, söi niiden kanssa, joita hurskaat karttoivat, ja osoitti, ettei Jumala etsi ihmisen tuhoa vaan hänen palauttamistaan yhteyteensä. Ristillä tämä tuli täydellisesti näkyväksi. Kristus ei kuollut ystäviensä puolesta siksi, että nämä jo olisivat olleet vanhurskaita, vaan vihollisten puolesta, jotta heistä voisi tulla Jumalan ystäviä. Siinä on evankeliumin sydän.

Paavali sanoo jotakin hämmästyttävää: me jopa kerskaamme ahdistuksista. Ei siksi, että kärsimys olisi itsessään hyvä, vaan siksi, että Kristuksessa kärsimys ei enää ole merkityksetön. Ahdistus synnyttää kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koeteltua kestävyyttä, ja kestävyys toivoa. Näin pelastettu ihminen alkaa nähdä, että Jumala voi käyttää jopa murheen ja koetuksen hänen sydämensä puhdistamiseen.

Apostoli lisää, että “Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta.” Tämä on ratkaisevaa. Kristillinen elämä ei ole vain ulkoinen asemanmuutos, vaan sisäinen uudistuminen. Jumala ei ainoastaan julista ihmistä omakseen, vaan antaa hänelle Henkensä, jotta ihminen voisi todella elää uudessa yhteydessä Häneen.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali rakentaa tässä kristityn rohkeuden kolmelle perustalle: vanhurskauttamiselle, sovinnolle ja Jumalan rakkauden lahjalle. Isät näkevät, ettei “rauha Jumalan kanssa” ole juridinen kaava, vaan todellinen sovinto, jossa ihminen siirtyy vieraudesta lapseuteen.

Pyhä Athanasios ja muut isät liittävät tämän vahvasti Kristuksen ihmiseksi tulemiseen. Jumalan Poika tuli ihmiseksi juuri siksi, että hän voisi yhdistää langenneen ihmisluonnon takaisin Jumalaan. Se, mikä oli erotettu, liitetään uudelleen yhteen Kristuksen ristissä ja ylösnousemuksessa.

Pelastuksen kannalta tämän päivän apostolinen kohta on äärettömän lohdullinen. Se sanoo, ettei Jumala odottanut meidän tulevan hyviksi ennen kuin rakastaisi meitä. Kristus kuoli meidän puolestamme silloin, kun olimme vielä syntisiä. Siksi kukaan ei saa vaipua epätoivoon omasta heikkoudestaan. Pelastuksen alku ei ole ihmisen onnistuminen, vaan Jumalan rakkaus.

Mutta tämä ei jätä ihmistä ennalleen. Rauha Jumalan kanssa merkitsee uuden elämän alkua. Pyhä Henki vuodattaa sydämeen rakkauden, joka alkaa muuttaa ihmistä sisältäpäin. Näin pelastus ei ole vain vapautusta rangaistuksesta, vaan parantumista vihollisuudesta, pelosta ja kuoleman vallasta.

Tämän apostolisen kohdan ydin on siis tämä: Kristuksessa ihminen saa rauhan Jumalan kanssa, kärsimys saa toivon suunnan, ja Jumalan rakkaus alkaa asua sydämessä. Siinä on pelastuksen salaisuus: emme enää elä erossa Jumalasta, vaan Hänen armonsa varassa, Hänen Henkensä uudistamina ja Hänen Poikansa sovittamina. Aamen.