Apt 10:34-43: Kristus on kaikkien Herra ja tuomari

Kristus on kaikkien Herra ja tuomari

Apt 10:34-43

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä apostolien tekojen lukukappaleessa Pietari Korneliuksen kodissa lausuu sanat, jotka avaavat evankeliumin koko maailmalle: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Tämä ei merkitse, että kaikki uskonnot tai elämäntavat olisivat sama asia, vaan että Jumalan kutsu ei ole sidottu kansaan, asemaan, syntyperään tai menneisyyteen. Kristuksessa pelastus tarjotaan kaikille, jotka ottavat sen vastaan katumuksessa ja uskossa.

Pietarin saarna tiivistää apostolisen julistuksen ytimen. Jumala on lähettänyt sanan Israelille ja julistanut rauhaa Jeesuksen Kristuksen kautta — ”hänen, joka on kaikkien Herra.” Jeesus halusi opettaa, että rauha ei ole vain ulkoinen sovinto tai tunteenomainen lohdutus, vaan ihmisen palauttaminen yhteyteen Jumalan kanssa. Synti on rikkonut tämän yhteyden; Kristus parantaa sen omassa ruumiissaan, ristillä ja ylösnousemuksessa.

Pietari kertoo, kuinka Jeesus Nasaretilainen voideltiin Pyhällä Hengellä ja voimalla, kuinka Hän kulki ympäri tehden hyvää ja parantaen kaikki paholaisen valtaan joutuneet. Tässä näkyy Kristuksen koko tehtävä: Hän ei tullut vain opettamaan parempaa moraalia, vaan murtamaan pimeyden vallan. Jokainen parantaminen, jokainen armahdus ja jokainen synninpäästö oli merkki siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.

Mutta apostolinen evankeliumi ei pysähdy ihmeisiin. Pietari sanoo: ”He ripustivat hänet puuhun ja surmasivat hänet. Mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä.” Risti ja ylösnousemus ovat pelastuksen sydän. Ilman ristiä Kristus näyttäisi vain opettajalta; ilman ylösnousemusta risti näyttäisi tappiolta. Yhdessä ne ilmoittavat Jumalan voiton synnistä, kuolemasta ja perkeleestä.

Pyhä Johannes Krysostomos näkee Pietarin sanoissa suuren nöyryyden. Apostoli ei tuo esiin omaa arvovaltaansa, vaan todistaa siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa. Hän osoittaa, että Kirkon saarna ei perustu ihmisen mielipiteeseen, vaan silminnäkijöiden todistukseen: ”Me olemme kaiken tämän todistajat.”

Pyhät isät korostivat myös lausetta: ”Hän on kaikkien Herra.” Kristus ei ole yhden kansan paikallinen messias, vaan koko luomakunnan Kuningas. Pyhä Irenaeus opetti, että Kristus kokoaa yhteen hajonneen ihmiskunnan ja palauttaa ihmisessä Jumalan kuvan kirkkauden. Hänessä pakanat ja juutalaiset kutsutaan samaan pelastukseen.

Pietari sanoo myös, että Kristus on asetettu elävien ja kuolleiden tuomariksi. Isille tämä ei ollut pelkkä uhka, vaan toivon totuus. Tuomari on sama Herra, joka paransi, armahti, kärsi ja nousi kuolleista. Hänen tuomionsa paljastaa totuuden, mutta Hänessä tarjotaan jo nyt syntien anteeksianto: ”Jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä kautta syntinsä anteeksi.”

Tämä opetus on meille pelastukseksi, koska se riisuu meiltä sekä ylpeyden että epätoivon. Kukaan ei voi sanoa: ”Minulla on etuoikeus Jumalan edessä syntyperäni, asemani tai ulkoisen hurskauteni tähden.” Mutta kukaan ei myöskään saa sanoa: ”Minä olen liian kaukana, liian syntinen, liian vieras.” Jumala ei katso henkilöön. Hän katsoo katuvaan sydämeen.

Meidät kutsutaan Korneliuksen kodin esimerkin tavoin kuulemaan apostolista sanaa avoimesti. Liturgiassa sama Kristus julistetaan meille: Hän kulki tehden hyvää, Hän kuoli puulla, Hän nousi kolmantena päivänä, ja Hän antaa syntien anteeksiannon nimessään. Tämä ei ole menneisyyden muisto, vaan nykyhetken kutsu.

Uskokaamme siis Kristukseen ei vain sanoilla, vaan elämällä: kääntymällä synnistä, etsimällä rauhaa, tekemällä hyvää ja lähestymällä pyhiä salaisuuksia. Hän, joka on kaikkien Herra, tahtoo tulla myös meidän sydämemme Herraksi. Ja kun Hän hallitsee meissä, pelko muuttuu rauhaksi, syyllisyys anteeksiannoksi ja kuolema ylösnousemuksen odotukseksi. Aamen.