Joh 6:56-69: Ehtoollinen on yhteys kuolemattomaan Elämään

Ehtoollinen on yhteys kuolemattomaan Elämään

Joh 6:56-69

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen! 

Tässä evankeliumin tapahtumassa seisomme Kristuksen opetuksen äärellä, joka jakaa kuulijoita. Herra sanoo: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä hänessä.” Hän ei tarjoa ihmisille vain ylevää moraalia tai kaunista uskonnollista tunnetta, vaan oman elämänsä: ruumiinsa ja verensä, yhteyden itseensä. Juuri siksi monet opetuslapsista sanovat: ”Tämä puhe on kovaa. Kuka voi sitä kuunnella?” Kristuksen sana paljastaa, etsimmekö me Jumalaa sellaisena kuin Hän on, vai sellaisena kuin me toivoisimme Hänen olevan.

Jeesus halusi opettaa, että pelastus ei ole etäinen ajatus eikä pelkkä ulkoinen kuuluminen Jumalan kansaan. Pelastus on yhteyttä Häneen: ”joka syö… ja juo…pysyy minussa, ja minä hänessä.” Tämä pysyminen ei ole vain tunteenomainen läheisyys, vaan todellinen osallisuus Kristuksen elämään. Siksi Kirkko on aina kuullut näissä sanoissa pyhän Ehtoollisen salaisuuden.

Kristus sanoo myös: ”Henki tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä.” Hän ei kiellä oman lihansa merkitystä, sillä juuri siitä Hän on puhunut elämän leipänä. Hän opettaa, ettei Hänen sanojaan voi ymmärtää maallisesti, karkeasti tai epäuskoisesti. Ilman Pyhää Henkeä ihminen näkee vain leivän, viinin, puheen ja vaikean vaatimuksen. Hengessä hän näkee lahjan: Jumalan Pojan, joka antaa itsensä maailman elämäksi.

Kun monet lähtevät pois, Jeesus kysyy kahdeltatoista: ”Aiotteko tekin lähteä?” Hän ei pakota ketään jäämään. Rakkaus ei orjuuta. Mutta Pietari vastaa koko Kirkon puolesta: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”

Pyhät isät näkivät tässä evankeliumissa Eukaristian syvimmän ytimen. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Kristuksen liha on eläväksi tekevä, koska se on yhdistynyt Jumalan Sanaan. Kun me otamme vastaan Kristuksen ruumiin ja veren, emme ota vastaan tavallista ruokaa, vaan elämän, joka voittaa kuoleman.

Pyhä Johannes Krysostomos muistuttaa, että Kristus ei pehmennä opetustaan, vaikka kuulijat loukkaantuvat. Totuus ei muutu ihmisen mukavuudenhalun mukaan. Mutta se annetaan aina pelastukseksi, ei tuomioksi. Kova puhe on kova vain sille sydämelle, joka tahtoo säilyttää oman hallintansa. Katuvalle se on lääke.

Isät myös varoittavat: Ehtoollista ei tule lähestyä välinpitämättömästi. Koska se on tuli, se valaisee nöyrän, mutta polttaa kovettuneen. Siksi Kirkko kutsuu meitä katumukseen, anteeksiantoon, paastoon, rukoukseen ja sovintoon.

Tämä evankeliumi kysyy meiltä: mitä teemme, kun Kristuksen sana käy vaikeaksi? Lähdemmekö pois, koska emme ymmärrä kaikkea, vai jäämmekö Hänen luokseen, koska tiedämme, ettei muualla ole elämää?

Moni asia maailmassa lupaa ravita meitä: menestys, nautinto, hyväksyntä, turvallisuus ja oma tahto. Mutta ne eivät anna ikuista elämää. Vain Kristus voi tulla ihmisen sisimpään ja parantaa kuoleman juuren. Pyhä Ehtoollinen on tämän lahjan keskus: siinä Kristus ei anna vain apuaan, vaan itsensä.

Lähestykäämme siis maljaa luo pelolla, uskolla ja rakkaudella. Älkäämme lähestykö tottumuksesta, mutta älkäämme myöskään paetko epätoivosta. Sanokaamme Pietarin kanssa: Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Ja kun pysymme Hänessä, Hän pysyy meissä — pelastukseksemme, parantumiseksemme ja iankaikkiseksi elämäksi. Aamen.