Apt 2:22-36: Pietarin helluntaisaarnan sydän

Pietarin helluntaisaarnan sydän

Apt 2:22-36

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä epistola on Pietarin helluntaisaarnan ydin. Hän ei julista yleistä uskonnollista ajatusta eikä vain moraalista kehotusta, vaan konkreettista tapahtumaa: Jeesus Nasaretilainen, jonka Jumala osoitti voimallisilla teoilla, ihmeillä ja merkeillä, ristiinnaulittiin ihmisten käsien kautta, mutta Jumala herätti Hänet kuolleista. Pietari johtaa kuulijansa väistämättömään tunnustukseen: ”Jumala on tehnyt Herraksi ja Kristukseksi tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”

Vaikka tässä tekstissä puhuu Pietari, hän julistaa juuri sitä, mitä Jeesus itse opetti opetuslapsilleen: Ihmisen Pojan täytyy kärsiä, tulla hylätyksi, kuolla ja nousta kolmantena päivänä. Kristus ei joutunut ristin uhriksi sattumalta eikä historia karannut Jumalan käsistä. Pietari sanoo, että Jeesus annettiin Jumalan ennalta tietämän suunnitelman mukaan. Tämä ei tee ihmisten syntiä viattomaksi, mutta se osoittaa, että Jumalan rakkaus on syvempi kuin ihmisen pahuus.

Jeesus halusi opettaa, ettei pelastus ole ulkoinen poliittinen vapautus, vaan kuoleman, synnin ja turmeluksen vallan murtaminen. Ihmeet todistivat Hänen olevan Jumalan lähettämä, mutta risti ja ylösnousemus paljastivat Hänen olevan paljon enemmän: Herra, joka astuu kuolemaan ja täyttää sen elämällä.

Pietari käyttää Daavidin psalmia osoittaakseen, ettei Jumalan Pyhä jäänyt tuonelaan eikä Hänen ruumiinsa nähnyt katoavaisuutta. Kristuksen ylösnousemus ei ole vain sielun eloonjäämistä, vaan koko ihmisluonnon voitto kuolemasta. Hänessä ihmisyys nostetaan Isän oikealle puolelle.

Pyhät isät näkivät tässä jaksossa pääsiäisen ytimen. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Pietari puhuu rohkeasti niille samoille ihmisille, joiden keskellä Kristus oli tuomittu. Tämä rohkeus ei ole inhimillistä itsevarmuutta, vaan Pyhän Hengen synnyttämää todistusta. Kieltäjästä tulee julistaja, koska ylösnoussut Kristus on parantanut hänet.

Pyhä Athanasios Suuri opettaa, että Sana tuli ihmiseksi juuri siksi, että kuolema voitettaisiin ihmisruumiissa. Jos Kristus ei olisi todella kuollut, kuolemaa ei olisi voitettu. Jos Hän ei olisi todella noussut, turmelus hallitsisi yhä. Mutta koska Hän on Jumala ja ihminen, Hänen kuolemansa tuhoaa kuoleman sisältäpäin.

Isät ymmärsivät myös Kristuksen istumisen Isän oikealla puolella ihmisluonnon kirkastumisena. Se merkitsee, että meidän luontomme, joka oli langennut ja kuolevainen, on Kristuksessa korotettu Jumalan yhteyteen. Pelastus ei ole vain syyllisyyden poistamista, vaan ihmisen uudistamista ja jumalallistumista armosta.

Pietarin sanat eivät ole vain menneisyyden syytös Jerusalemille. Ne paljastavat myös meidän sydämemme. Me ristiinnaulitsemme Kristuksen aina, kun valitsemme synnin rakkauden sijasta, ylpeyden nöyryyden sijasta, katkeruuden anteeksiannon sijasta ja välinpitämättömyyden rukouksen sijasta. Siksi evankeliumi ei anna meidän katsella ristiä ulkopuolisina.

Mutta juuri tässä on pelastuksen alku. Kun ymmärrämme, että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden ja noussut meidän elämämme tähden, sydän särkyy terveellä tavalla. Se ei särkyäkseen epätoivoon, vaan katumukseen. Sama Jeesus, jonka ihmiset hylkäsivät, on asetettu Herraksi ja Kristukseksi juuri heidän pelastuksekseen.

Liturgiassa tämä Pietarin saarna tulee meille eläväksi. Me emme vain muistele ristiä ja ylösnousemusta, vaan tulemme osallisiksi niiden hedelmästä. Pyhässä ehtoollisessa vastaanotamme Hänet, joka ei jäänyt hautaan, vaan antaa meille katoamattoman elämän.

Tunnustakaamme siis Kristus Herraksi ei vain huulilla, vaan elämällä. Antakaamme Hänen ylösnousemuksensa muuttaa katkeruutemme anteeksiannoksi, pelkomme rohkeudeksi ja kuoleman varjossa elävä sydämemme Jumalan valoksi. Sillä tämä Jeesus on Herra ja Kristus — ja Hänessä on meidän pelastuksemme. Aamen.