Lk 19:29-40; 22:7-39: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä

Lk 19:29-40; 22:7-39

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Kirkko asettaa tässä eteemme kaksi suurta ja toisiinsa syvästi liittyvää hetkeä Kristuksen kärsimystiestä: ensin hänen kuninkaallisen, mutta nöyrän saapumisensa Jerusalemiin, sitten pääsiäisaterian, jossa hän asettaa pyhän ehtoollisen, ilmoittaa opetuslasten koetuksesta, opettaa palvelevan suuruuden tien ja lähtee Öljymäelle kohtaamaan kärsimyksensä. Jeesus ratsastaa aasintamman varsalla, kansa huutaa hänelle kunniaa, mutta hän ei tule maallisen vallan kuninkaana. Yläsalissa hän murtaa leivän ja antaa maljan sanoen: “Tämä on minun ruumiini… tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” Samalla hän puhuu siitä, että suurin on se, joka palvelee, ja varoittaa Pietaria tulevasta lankeemuksesta. Näiden tapahtumien yhteinen ydin on tämä: Jeesus tahtoi opettaa, että hänen kuninkuutensa toteutuu nöyryydessä, uhrissa ja palvelussa; hän ei pelasta maailmaa ulkoisella voimalla, vaan antamalla itsensä ravinnoksi, kantamalla opetuslastensa heikkouden ja kulkemalla vapaaehtoisesti kärsimyksen tietä, jotta ihmiselle avautuisi uusi liitto, syntien anteeksianto ja osallisuus Jumalan valtakuntaan.

Tämä pyhä evankeliumi avaa meille Kristuksen ikään kuin pääsiäisen salaisuuden kaksi ovea samaan pyhyyteen. Ensimmäisessä näemme Herran saapuvan Jerusalemiin kansan huutaessa ylistystä. Toisessa istumme hänen kanssaan yläsalissa, jossa hän murtaa leivän, antaa maljan ja valmistaa opetuslapsensa kärsimyksen yöhön. Jeesus tahtoi opettaa, että hänen kirkkautensa ja hänen ristinsä kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Kun Kristus ratsastaa Jerusalemiin aasilla, hän täyttää profetian nöyrästä kuninkaasta.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee tässä merkin siitä, että Kristuksen kuninkuus ei lepää maallisessa väkivallassa tai ylpeässä loistossa. Hän tulee rauhan kuninkaana. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunta ei synny pakottamalla, vaan nöyryydessä. Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa, sillä ihminen ei parane vallan avulla, vaan nöyrän Jumalan kohtaamisesta, joka murtaa ylpeyden ja kutsuu sydämen kääntymykseen.

Kun kansa huutaa: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä”, he tunnistavat jotakin totta, mutta eivät vielä kaikkea.

Pyhä Andreas Kreetalainen muistuttaa, että moni tervehtii Kristusta huulillaan, mutta harvempi seuraa häntä ristille asti. Jeesus tahtoi opettaa, ettei häntä voi todella vastaanottaa ilman, että ihminen oppii myös kulkemaan kärsimyksen, uskollisuuden ja kuuliaisuuden tietä. Pelastus ei ole hetkellinen innostus, vaan osallisuutta Kristuksen mieleen.

Yläsalissa tämä salaisuus syvenee. Jeesus ei vain puhu uhrista, vaan antaa itsensä jo etukäteen: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän puolestanne annetaan.”

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että ehtoollisessa emme saa vain muistomerkkiä, vaan todellisen osallisuuden Kristuksen uhriin ja elämään. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole ulkoinen anteeksianto ilman yhteyttä, vaan liitto, jossa ihminen saa tulla yhdeksi Herransa kanssa. Hänen ruumiinsa ja verensä ovat uuden liiton ravinto, joka parantaa kuoleman haavoittamaa ihmisluontoa.

Mutta samassa pyhässä hetkessä Jeesus puhuu myös kavalluksesta, suuruutta koskevasta kiistasta ja Pietarin lankeemuksesta. Tämä on syvästi lohdullista.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee tässä Kristuksen kärsivällisyyden: hän ei hylkää opetuslapsiaan heidän heikkoutensa tähden, vaan kantaa heitä kohti täyttymystä. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kirkko ole täydellisten kokoontuminen, vaan niiden yhteisö, joita hänen armonsa kantaa. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee, että meidän toivomme ei perustu omaan lujuuteemme, vaan Kristuksen uskollisuuteen.

Ja kun Herra sanoo: “Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee”, hän paljastaa Jumalan sydämen.

Pyhä Basileios Suuri opettaa, että todellinen suuruus on itsensä antamista, ei itsensä korottamista. Jeesus tahtoi opettaa, että tie elämään käy palvelun kautta, koska juuri näin Jumala itse on tullut meidän keskellemme.

Jerusalemin portista yläsaliin ja yläsalista Öljymäelle kulkee yksi ainoa tie: rakkauden tie, joka antaa itsensä loppuun asti.

Pelastus on siinä, että Kristus, nöyrä Kuningas ja uhraava Ylimmäinen Pappi, tulee luoksemme, liittää meidät uuteen liittoonsa, ravitsee meidät omalla elämällään ja opettaa meidät seuraamaan häntä nöyryydessä, palvelussa ja uskollisuudessa, jotta me saisimme osallisuuden hänen ristinsä kautta avautuneeseen ylösnousemuksen elämään. Aamen.