Lk 11:34-41: Sisäinen silmä ja hengellinen näkeminen

Sisäinen silmä ja hengellinen näkeminen

Lk 11:34-41

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämä evankeliumin kohta vie meidät sydämen sisäiseen temppeliin. Kristus sanoo: “Silmä on ruumiin lamppu.” Jos silmä on terve, koko ruumis on valoisa; mutta jos silmä on viallinen, koko ihminen pimenee. Heti tämän jälkeen Hän istuu fariseuksen pöytään, ja fariseus ihmettelee, ettei Jeesus peseydy ennen ateriaa säädetyn tavan mukaan. Herra vastaa paljastamalla ulkoisen hurskauden vaaran: malja ja vati voivat olla puhtaita ulkoa, mutta sisältä täynnä ryöstöä ja pahuutta. Näin Kristus osoittaa, että Jumalan edessä ratkaisevaa ei ole uskonnollinen ulkokuori, vaan sydämen valo.

Jeesus halusi opettaa, että ihmisen elämä määräytyy sen mukaan, miten hän näkee. “Silmä” tarkoittaa tässä sisäistä näkökykyä: mieltä, omatuntoa ja sydämen suuntaa. Jos ihminen katsoo maailmaa Jumalan valossa, hän näkee lähimmäisen lahjana, synnin sairautena ja elämän kutsumuksena. Mutta jos sisäinen silmä on himojen, ylpeyden tai kateuden sumentama, hän voi katsoa hyvääkin pahalla tavalla.

Kristus varoittaa: “Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.” Tämä on pelottavan tarkka sana. Ihminen voi luulla olevansa valaistu, oikeassa ja hurskas, vaikka hänen sisällään toimivat kovuus, tuomitseminen ja itsepetos. Fariseuksen ihmettely paljastaa juuri tämän. Hän näkee ulkoisen rituaalisen puhtauden, mutta ei tunnista edessään istuvaa Jumalan Poikaa.

Herra ei halveksi puhtautta eikä kirkon pyhiä tapoja. Hän paljastaa niiden väärinkäytön. Ulkoinen järjestys on hyvä silloin, kun se palvelee sisäistä parannusta. Mutta jos ulkoinen hurskaus peittää sydämen epäpuhtauden, siitä tulee naamio.

Isien ymmärryksessä sydämen puhdistuminen on todellinen puhtaus

Pyhät isät ymmärsivät tämän evankeliumin kutsuna sydämen puhdistumiseen. Pyhä Johannes Krysostomos opetti, että Kristus ei nuhtele peseytymistä sinänsä, vaan sitä, että ihmiset huolehtivat käsistä enemmän kuin sielusta. On mahdollista pestä malja, mutta jättää sisin täyteen ahneutta. Silloin uskonnollinen tapa menettää tarkoituksensa.

Pyhä Maksimos Tunnustaja liittää “terveen silmän” puhtaaseen mieleen, joka näkee luodut asiat Jumalan lahjoina eikä himon välineinä. Kun mieli puhdistuu, koko ihminen valaistuu. Mutta kun mieli vääristyy, jopa hyvät asiat muuttuvat ihmiselle ansaksi: paasto voi muuttua ylpeydeksi, rukous maineen etsimiseksi ja oikea oppi kovuudeksi.

Isät korostivat myös almujen merkitystä. Kristus sanoo: “Antakaa almuiksi se, mikä sisällä on; silloin kaikki on teille puhdasta.” Tämä ei tarkoita vain rahan antamista, vaan sydämen avaamista. Armeliaisuus puhdistaa, koska se murtaa itsekeskeisyyden. Kun ihminen antaa, hän lakkaa pitämästä itseään kaiken mittana.

Pelastuksen näkökulmasta valoistunut sydän näkee Kristuksen

Tämä evankeliumi kysyy meiltä: millä silmällä minä katson Jumalaa, lähimmäistä ja itseäni? Jos sydän on pimeä, ihminen voi seisoa kirkossa ja silti nähdä vain toisten virheet. Mutta kun Kristus valaisee sisimmän, ihminen alkaa nähdä oman syntinsä ilman epätoivoa ja lähimmäisen heikkouden ilman halveksuntaa.

Pelastus ei ole vain ulkoista kunnollisuutta. Se on sydämen parantumista, niin että koko ihminen tulee valoisaksi. Kirkon rukous, paasto, katumus ja Ehtoollinen eivät ole rituaaleja rituaalien vuoksi, vaan lääkkeitä sisäisen silmämme, mielemme,  kirkastumiseksi.

Pyytäkäämme Kristusta puhdistamaan maljan sisäpuoli: ajatukset, halut, muistot ja salaiset motiivit. Antakaamme almuiksi sydämemme kovuus, muuttakaamme se armeliaisuudeksi. Silloin valo, joka meissä on, ei ole pimeyttä, vaan Kristuksen valo, joka tekee koko elämän kiitokseksi Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Aamen.