Lk 10:19-21: Älä kiinnity voimaan, vaan Jumalaan

Älä kiinnity voimaan, vaan Jumalaan

Lk 10:19-21

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumi vie meidät hetkeen, jossa Kristuksen lähettämät opetuslapset palaavat iloiten: pahat hengetkin ovat heille alamaisia Herran nimen tähden. Jeesus ei kiellä heidän kokemuksensa todellisuutta. Hän vahvistaa, että Hän on antanut heille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja sekä kaikkea vihollisen voimaa. Mutta sitten Hän ohjaa heidän ilonsa syvemmälle: ”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Tässä on hengellisen elämän tärkeä järjestys: lahjat ovat todellisia, mutta pelastus on suurempi kuin lahjat.

Jeesus halusi opettaa, ettei hengellisen vallan tai kokemuksen tule koskaan nousta ihmisen ilon perustaksi. Opetuslasten ilo oli ymmärrettävää: he näkivät Kristuksen nimen voiman. Mutta Kristus tietää, kuinka helposti ihminen alkaa iloita itsestään, omasta vaikutuksestaan, omasta hengellisestä onnistumisestaan.

Siksi Hän sanoo: iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa. Toisin sanoen: iloitkaa siitä, että kuulutte Jumalalle. Todellinen ilo ei synny siitä, mitä me saamme aikaan, vaan siitä, että Jumala on ottanut meidät omikseen.

Käärmeet ja skorpionit kuvaavat kaikkea vihollisen voimaa: syntiä, kiusauksia, valhetta, pelkoa ja kuoleman uhkaa. Kristus ei lupaa opetuslapsille helppoa elämää, vaan mahdollisuutta olla joutumatta pahan orjiksi. Kristityn voitto ei ole näyttävä hallitseminen, vaan vapaus pysyä Kristuksessa.

Evankeliumi päättyy siihen, että Jeesus riemuitsee Pyhässä Hengessä ja ylistää Isää, joka on salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä, mutta ilmoittanut ne lapsenmielisille. Jumalan valtakunta ei avaudu ylpeälle älylle, vaan nöyrälle sydämelle.

Pyhät isät näkivät tässä kohdassa varoituksen hengellisestä ylpeydestä. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristus ei vähennä opetuslasten saamaa valtaa, vaan parantaa heidän ilonsa suunnan. Jos ihminen iloitsee armolahjasta ilman nöyryyttä, lahja voi muuttua hänelle lankeemukseksi. Nöyryys varjelee armolahjat.

Erämaan isät olivat erityisen tarkkoja tässä. He opettivat, ettei näkyjä, kokemuksia tai hengellisiä onnistumisia pidä pitää pelastuksen takeena. Todellinen merkki Jumalan työstä ihmisessä on nöyryys, katumus, rauha ja rakkaus. Paholainen voi matkia ihmeellisiä vaikutelmia, mutta hän ei voi synnyttää puhdasta nöyryyttä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näki Kristuksen riemussa ilmoituksen Kolminaisuuden elämästä: Poika riemuitsee Hengessä ja ylistää Isää. Pelastus on pääsyä tähän Jumalan yhteyteen, ei vain vapautumista pahan vallasta. Siksi taivaaseen kirjoitettu nimi merkitsee kuulumista Jumalan valtakuntaan ja elämän kirjaan.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kysyy: mistä minä iloitsen? Iloitsenko siitä, että onnistun, vaikutan, osaan ja minut huomataan? Vai iloitsenko siitä, että Kristus tuntee minut ja armahtaa minut? Etsikäämme nimeä taivaassa, älkäämme kunniaa maan päällä.

Herra antaa meille voiman taistella syntiä vastaan. Kasteessa olemme luopuneet saatanasta ja yhdistyneet Kristukseen. Ehtoollisessa saamme kuolemattomuuden lääkettä. Rukouksessa opimme tallamaan sydämen käärmeitä: vihaa, ylpeyttä, epätoivoa ja himoja.

Mutta kaiken keskellä muistakaamme: suurin lahja ei ole voima, kokemus tai menestys, vaan se, että olemme Jumalan lapsia. Kun sydän pysyy nöyränä ja lapsenmielisenä, Kristuksen ilo tulee meidän iloksemme. Silloin nimemme ei ole vain ihmisten muistissa, vaan Jumalan elämän kirjassa. Aamen.