Lk 10:16-21: Iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa

Iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa

Lk 10:16-21

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa Kristus paljastaa opetuslapseuden ja kirkon palvelutehtävän syvän salaisuuden: joka kuulee apostoleja, kuulee Kristusta, ja joka torjuu heidät, torjuu Hänen lähettäjänsä, Isän. Samalla Herra ohjaa opetuslapset pois hengellisestä itseihailusta kohti todellista iloa: ei siitä, että voimat tottelevat heitä, vaan siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitettuina taivaissa. Tämä kohta yhdistää kirkon auktoriteetin, nöyryyden ja pelastuksen ilon hyvin syvällä tavalla.

Päivän evankeliumissa Herra sanoo opetuslapsilleen: “Joka kuulee teitä, kuulee minua; joka torjuu teidät, torjuu minut.” Näissä sanoissa Kristus ilmoittaa, ettei evankeliumin julistus ole vain inhimillistä puhetta. Kun kirkko pysyy uskollisena apostoliselle totuudelle, siinä puhuu Kristus itse. Tämä on suuri lohdutus, mutta myös suuri vastuu. Usko ei ole rakennettu yksityisten mielipiteiden varaan, vaan siihen elävään sanaan, jonka Herra uskoi apostoleilleen ja heidän kauttaan kirkolle.

Kun opetuslapset palaavat iloiten siitä, että pahat hengetkin tottelevat heitä Jeesuksen nimessä, Herra ei kiellä heidän iloaan, mutta puhdistaa sen. Hän sanoo nähneensä saatanan putoavan taivaasta kuin salaman. Tällä Hän osoittaa, että Jumalan valtakunta todella murtaa pimeyden vallan. Mutta heti tämän jälkeen Hän ohjaa opetuslasten sydämet oikeaan suuntaan: “Älkää iloitko siitä, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Jeesus halusi opettaa, ettei hengellisen elämän keskus ole voima, menestys tai näkyvät ihmeet, vaan yhteys Jumalaan ja osallisuus Hänen valtakuntaansa.

Tässä Herra opettaa ensiksikin nöyryyttä. Hengelliset lahjat voivat tulla ihmiselle kiusaukseksi, jos hän alkaa iloita itsestään enemmän kuin Jumalasta. Kristus suojaa opetuslapsiaan tältä vaaralta. Pelastus ei perustu siihen, mitä ihmeitä ihminen tekee, vaan siihen, että hän kuuluu Jumalalle.

Jeesus opettaa myös ilmoituksen paradoksin. Hän riemuitsee Pyhässä Hengessä ja kiittää Isää siitä, että tämä on salannut valtakunnan salaisuudet viisailta ja oppineilta ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Tämä ei tarkoita tiedon halveksuntaa, vaan ylpeyden torjumista. Jumalan totuutta ei opita pelkällä älyllä, vaan nöyrällä sydämellä.

Pyhät isät näkevät tässä kohdassa kirkon apostolisen perustan. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristus toimii niissä, jotka Hän lähettää, eikä heidän auktoriteettinsa ole heidän omaansa, vaan Herran lahjaa. Pyhä Johannes Krysostomos taas huomauttaa, että Herra ohjaa opetuslapset pois ihmeiden ihailusta kohti pelastuksen suurempaa lahjaa. Ihmeet voivat koskettaa tätä aikaa, mutta taivaaseen kirjoitettu nimi koskee iankaikkisuutta.

Isät painottavat myös “lapsenmielisyyttä”. Se ei ole hengellistä kypsymättömyyttä, vaan sellaista puhtautta ja vastaanottavaisuutta, joka ei sulje itseään Jumalan toiminnalta. Ylpeä mieli haluaa hallita totuutta; nöyrä sydän antaa totuuden muuttaa itseään.

Pelastuksen näkökulmasta tämä evankeliumi ohjaa meidät kristillisen elämän ytimeen. Pelastus ei ole hengellisten kokemusten keräämistä, vaikutusvallan saavuttamista tai poikkeuksellisten armolahjojen tavoittelua. Pelastus on sitä, että ihmisen nimi kirjoitetaan taivaaseen, toisin sanoen, että hän tulee elävään yhteyteen Jumalan kanssa.

Tämä merkitsee myös sitä, että kirkon elämä on aina kaksinkertaista liikettä: ulospäin todistusta ja sisäänpäin nöyrtymistä. Pimeyden valta väistyy Kristuksen nimen voimasta, mutta opetuslapsen sydän pelastuu vain, jos se pysyy nöyränä ja iloitsee enemmän Jumalasta kuin omasta onnistumisestaan.

Tämän päivän evankeliumin ydin on siis tämä: Kristus toimii kirkossaan, voittaa pimeyden vallan ja kutsuu omansa iloon, joka on syvempi kuin mikään näkyvä menestys. Autuas on se ihminen, joka ei rakenna uskoaan omaan voimaansa, vaan iloitsee siitä, että hän kuuluu Herralle ja että hänen nimensä on kirjoitettu taivaissa. Siinä on pelastuksen todellinen ilo. Aamen.