Lk 8:27-39: Gerasalainen riivattu

Gerasalainen riivattu

Lk 8:27-39

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumijaksossa kirkko tuo eteemme yhden kaikkein järkyttävimmistä ja samalla toivorikkaimmista kohtaamisista: Gerasan seudun riivatun miehen, joka elää hautaluolissa, kahleita halveksien, oman mielensä ja demonisten voimien repimänä. Kristus astuu maihin vieraalle alueelle, ja heti Häntä vastaan tulee ihminen, joka on menettänyt lähes koko inhimillisen muotonsa. Hän ei asu kodissa vaan haudoissa, ei elä yhteydessä vaan eristyksessä, ei hallitse itseään vaan on vieraiden voimien vallassa. Tässä ei ole vain kertomus yhdestä sairaasta ihmisestä, vaan kuva langenneesta ihmiskunnasta: ihmisestä, joka ilman Jumalaa asuu hengellisesti kuoleman maassa. Ja juuri sinne Kristus tulee.

Tämä evankeliumin kohta opettaa, että Jumalan valtakunta on todellinen voitto pahan voimista. Jeesus ei käy neuvottelua demonien kanssa tasavertaisena osapuolena, vaan käskee, ja ne tottelevat. Tämä osoittaa, ettei paha ole itsenäinen voima Jumalan rinnalla. Se raivoaa, hajottaa ja turmelee, mutta Kristuksen edessä sen valta paljastuu rajalliseksi. Evankeliumi opettaa siis, että ihminen ei ole toivottomasti sidottu pimeyteen, vaikka hänen tilansa näyttäisi kuinka syvältä.

Tämä evankeliumin kohta opettaa, mitä paha todella tekee ihmiselle. Riivattu mies on menettänyt nimensä, rauhansa, häpeän tajunsa, kotinsa ja yhteytensä muihin. Hän on elävä kuva siitä, kuinka synti ja demoninen valta hajottavat persoonan. Kristus ei siis pelasta vain juridisesti tai ulkoisesti, vaan palauttaa ihmisen takaisin itseensä. Kun kertomus päättyy, mies istuu Jeesuksen jalkojen juuressa, vaatetettuna ja täydessä ymmärryksessä. Tämä on pelastuksen kuva: ihminen palaa pois hajanaisuudesta järjestykseen, häpeästä ihmisarvoon ja levottomuudesta Kristuksen rauhaan.

Pelastettu ihminen ei jää vain yksityisen kokemuksensa varaan. Kun vapautettu mies tahtoo seurata Jeesusta, Herra lähettää hänet takaisin kotiinsa: “Palaa kotiisi ja kerro, kuinka suuria tekoja Jumala on sinulle tehnyt.” Näin Kristus osoittaa, että todistus alkaa siitä, että ihminen tunnustaa, mitä Jumala on hänessä tehnyt.

Pyhät isät näkevät tässä kertomuksessa sekä konkreettisen demonien karkottamisen että syvän kuvan ihmisen hengellisestä tilasta. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että hautaluolissa asuminen kuvaa ihmisen elämää synnin kuolettamassa maailmassa. Demoneille alistunut ihminen on elossa ruumiillisesti, mutta hengellisesti kuoleman piirissä. Kristuksen maihinnousu pakanalliselle alueelle taas osoittaa,että Jumalan pelastus ulottuu kaikkialle, myös sinne, mitä pidettiin saastaisena ja vieraana.

Isät kiinnittävät huomiota myös siihen, että paikkakuntalaiset pelkäävät enemmän vapauttavaa Kristusta kuin entistä riivattua miestä. Tämä paljastaa ihmisen sydämen oudosti kiintyneen omiin menetyksiinsä ja vääristyneisiin turvallisuuksiinsa. Sioissa hukkunut omaisuus järkytti heitä enemmän kuin lähimmäisen parantuminen. Isien mukaan tämä on varoitus: ihminen voi torjua Jumalan läsnäolon, jos hän rakastaa enemmän maallista etuaan kuin totuutta.

Ihmisten pelastuksen kannalta tämä evankeliumi julistaa, ettei yksikään ihminen ole niin syvällä pimeydessä, etteikö Kristus voisi häntä vapauttaa. Pelastus ei ole vain moraalista kohentumista, vaan vapautumista vieraista voimista, jotka hajottavat ihmistä sisältäpäin. Synti tekee ihmisestä sisäisesti riivatun siinä mielessä, että hän ei enää elä siinä vapaudessa, johon Jumala hänet loi. Kristus tulee juuri tähän orjuuteen.

Tämän kaiken voisi ilmaista näin: ihminen pelastuu, kun Kristus ottaa takaisin sen, minkä paha oli hajottanut. Hän palauttaa ihmiselle nimen, mielen, kodin ja yhteyden. Pelastus on sitä, että hautojen asukas alkaa jälleen elää elävien joukossa ja että levoton sydän oppii istumaan Herran jalkojen juuressa. Siksi tämä kertomus ei ole vain muinainen ihme, vaan kuva jokaisesta ihmisestä, jonka Kristus nostaa pois sisäisestä pimeydestä. Ja siinä on suuri lohdutus: Herra ei pelkää hautoja, kahleita eikä legioonaa. Hän astuu juuri sinne, missä ihminen on kaikkein rikkoutunein, ja tekee siitä vapautumisen alttarin.Aamen.