Lk 8:1-3: He palvelivat heitä varoillaan
He palvelivat heitä varoillaan
Lk 8:1-3
✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Lyhytkin evankeliumijakso voi olla hengellisesti hyvin syvällinen, ja juuri näin on tässä. Luukas kertoo, että Jeesus vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen Jumalan valtakunnan ilosanomaa. Hänen kanssaan olivat kaksitoista sekä muutamat naiset, jotka oli parannettu pahoista hengistä ja sairauksista: Maria Magdaleena, Johanna, Susanna ja monet muut, jotka palvelivat Jeesusta ja opetuslapsia varoillaan.
Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain kuultu sanoma, vaan koko elämän mukaan ottava todellisuus; ne, jotka Kristus parantaa ja vapauttaa, eivät jää passiivisiksi vastaanottajiksi, vaan heistä tulee hänen seuraajiaan, palvelijoitaan ja valtakunnan työn osallisia.
Tämä lyhyt evankeliumijakso voi ensi katsomalta näyttää vain ohimenevältä kertomukselliselta huomautukselta. Mutta Jumalan sanassa ei ole mitään merkityksetöntä. Luukas sanoo, että Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään, julistaen Jumalan valtakunnan evankeliumia. Jo tämä kertoo paljon siitä, mitä Jeesus tahtoi opettaa. Pelastus ei ole paikalleen pysähtynyt ajatus eikä salattu oppi harvoille, vaan liikkeessä oleva ilosanoma, joka etsii ihmistä siellä, missä hän elää. Kristus ei odota, että maailma ensin nousisi hänen luokseen, vaan hän itse lähtee liikkeelle, tulee lähelle, kulkee ihmisten keskellä ja tuo Jumalan valtakunnan heidän arkeensa.
Luukas mainitsee myös, että Jeesuksen mukana kulkivat paitsi kaksitoista myös naiset, jotka olivat saaneet häneltä parantumisen: heidät oli vapautettu pahoista hengistä ja sairauksista, ja nyt he palvelivat häntä varoillaan. Tässä on hyvin syvä hengellinen opetus. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hänen armonsa jää ulkonaiseksi avuksi, vaan synnyttää vastauksen. Se, joka on tullut parannetuksi, alkaa rakastaa. Se, joka on saanut armon, alkaa palvella. Nämä naiset eivät ole vain taustahahmoja, vaan eläviä todistajia siitä, mitä pelastus tekee ihmiselle: se ei ainoastaan poista pahaa, vaan asettaa ihmisen uuteen suhteeseen Kristukseen.
Pyhät isät ovat nähneet tässä kohdassa suuren arvon sekä opetuslapseudelle että kirkon yhteisölliselle elämälle.
Pyhä Ambrosius Milanolainen korostaa, että naisten mukanaolo osoittaa Kristuksen työn ulottuvan kaikkiin: hän ei kutsu vain oppineita miehiä tai julkisia johtajia, vaan myös niitä, joiden elämä on ollut rikottu ja joiden asema yhteiskunnassa on ollut vähäinen. Armo tekee heistä kunniakkaita.
Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen taas huomauttaa, että nämä naiset eivät vain seuranneet Jeesusta tunteella, vaan palvelivat konkreettisesti. Näin hän osoittaa, että rakkaus Kristukseen ei ole pelkkä sisäinen hartaus, vaan se tulee näkyviin teoissa, uhrauksessa ja uskollisuudessa.
Pelastuksen kannalta tämä lyhyt kohta sisältää koko hengellisen elämän mallin. Ensin Kristus tulee ihmisen luo sanallaan ja voimallaan. Hän vapauttaa, parantaa ja nostaa. Sen jälkeen ihminen alkaa seurata häntä. Ja seuraaminen ei jää ajatuksen tasolle, vaan se näkyy siinä, että koko elämä – aika, voimat, omaisuus, sydän – annetaan Jumalan valtakunnan käyttöön. Tässä on myös kirkon syvä totuus: kukaan ei ole vain vastaanottaja, vaan jokainen parannettu on kutsuttu osalliseksi palveluun. Yksi palvelee rukouksella, toinen laupeudella, kolmas aineellisella avulla, neljäs kärsivällisyydellä. Mutta kaikki palvelevat samaa Herraa.
Tässä näkyy myös pelastuksen yhteisöllinen luonne. Jeesus ei kulje yksin, eikä kukaan seuraa häntä täysin yksin. Hänen ympärilleen syntyy yhteisö, jossa toiset julistavat, toiset tukevat, toiset palvelevat, mutta kaikki elävät samasta armosta. Näin kirkko rakentuu jo evankeliumin sivuilla.
Tämä evankeliumi kutsuu meitä muistamaan, ettei pelastus ole vain se, että Kristus auttaa meitä hädässä. Pelastus on myös se, että hän tekee meistä seuraajiaan. Ja siellä, missä ihminen alkaa käyttää koko elämäänsä Kristuksen hyväksi vastauksena saamaansa armoon, siellä Jumalan valtakunta on jo tullut lähelle. Aamen.