Lk 6:31-36: Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille

Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille

Lk 6:31-36

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumijaksossa Kristus vie meidät kristillisen elämän kaikkein keskeisimpään. Hän sanoo: “Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Mutta Herra ei pysähdy tähän niin sanottuun kultaiseen sääntöön. Hän menee paljon pidemmälle: “Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää ja lainatkaa mitään takaisin toivomatta.” Näin Jeesus ei opeta vain yleistä moraalista oikeudenmukaisuutta, vaan ilmoittaa Jumalan valtakunnan uuden elämän. Hän näyttää, että kristillinen rakkaus ei ole vastavuoroisuuden laki, vaan armon laki. Siinä ihminen ei toimi sen mukaan, mitä toinen ansaitsee, vaan sen mukaan, mitä Jumala on.

Jeesus tahtoo opettaa, että luonnollinen inhimillinen rakkaus ei vielä ole evankeliumin täyteyttä. On helppoa rakastaa niitä, jotka rakastavat meitä, tehdä hyvää niille, joilta itse saamme hyvää, ja lainata silloin, kun tiedämme saavamme takaisin. Tämä kuuluu jo tavalliseen inhimilliseen oikeudentuntoon. Mutta Kristus sanoo, ettei opetuslapsen elämä voi jäädä tälle tasolle. Jumalan valtakunnan ihmiset kutsutaan rakastamaan myös silloin, kun vastassa on kylmyyttä, vihamielisyyttä tai kiittämättömyyttä.

Jeesus opettaa myös, että tämän rakkauden perusta on Jumalan oma olemus. “Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen.” Tässä on koko tämän evankeliumin kohdan huippu. Kristillinen etiikka ei synny abstraktista periaatteesta, vaan Jumalan tuntemisesta. Jumala itse tekee hyvää kiittämättömille ja pahoille, ja siksi Hänen lapsensa kutsutaan samanlaiseen elämään. Tämä on hyvin korkea kutsu: ihminen ei ainoastaan noudata käskyä, vaan hänestä tulee Isän kaltaisuuden kantaja.

Jeesus opettaa vielä, että todellinen palkka ei ole ihmisten kiitos, vaan osallisuus Jumalan lapseuteen. Kun ihminen rakastaa ilman laskelmointia, hän vapautuu tämän maailman vaihtokaupasta ja alkaa elää taivasten valtakunnan logiikassa. Hän ei enää kysy: mitä saan takaisin, vaan: miten voin olla armon välikappale.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan hyvin syvästi. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristus ei käske vain pidättäytymään kostosta, vaan tekemään aktiivisesti hyvää vihollisille. Tämä on enemmän kuin loukkauksen sietämistä; se on vastaamista pahaan hyvyydellä. Isien mukaan juuri tässä kristityn elämä erottautuu maailman tavasta toimia.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee vihollisrakkaudessa sydämen puhdistumisen merkin. Niin kauan kuin ihminen kantaa sisällään kaunaa, hän ei ole vielä vapaa himojen vallasta. Vihollisen rakastaminen ei siis ole vain ulkoinen teko, vaan osoitus siitä, että Kristuksen mieli alkaa muodostua ihmisen sisimmässä. Isille armahtavaisuus on jumaloitumisen käytännöllinen muoto: ihminen tulee armossa siksi, mitä Jumala on luonnostaan.

Ihmisten pelastuksen kannalta tämän evankeliumin sanoma on ratkaiseva. Pelastus ei ole vain synnin anteeksianto menneisyydestä, vaan ihmisen muuttuminen Jumalan kaltaiseksi. Jos Jumala on armahtavainen, pelastuva ihminen ei voi jäädä kovaksi, katkeraksi ja kostoa hautovaksi. Anteeksianto, vihollisrakkaus ja hyvän tekeminen eivät ole lisäkoristeita hengellisessä elämässä, vaan merkkejä siitä, että Jumalan elämä todella vaikuttaa ihmisessä.

Ihminen pelastuu, kun hän siirtyy pois oman edun, vastavuoroisuuden ja koston maailmasta Isän armahtavaisuuden maailmaan. Tämä ei tapahdu pelkällä tahdonvoimalla, vaan Kristuksen armon kautta. Kun ihminen elää Kristuksessa, hän oppii vähitellen rakastamaan silloinkin, kun siihen ei ole luonnollista syytä. Juuri siinä näkyy, että pelastus on enemmän kuin moraalinen parannus; se on uuden elämän synty. Siellä, missä vihollista ei enää nähdä vain uhkana vaan ihmisenä, jota Jumalakin rakastaa, siellä evankeliumi on tullut lihaksi. Ja siellä, missä armahtavaisuus voittaa koston, alkaa jo nyt iankaikkisen elämän valo loistaa. Aamen.