Lk 6:17-23a: Kristus parantaa ja kääntää maailman arvot

Kristus parantaa ja kääntää maailman arvot

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumi vie meidät tasangolle, missä Kristus seisoo kansan keskellä. Hänen luokseen tulee opetuslapsia, suuri joukko Juudeasta, Jerusalemista sekä Tyroksen ja Sidonin rannikkoseuduilta. He tulevat kuulemaan Häntä ja parantumaan sairauksistaan. Tässä kuvassa näemme Kirkon salaisuuden: Kristuksen ympärille kokoontuu haavoittunut ihmiskunta, joka etsii sanaa, parantumista ja vapautusta pimeyden vallasta.

Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunta ei ole kaukana ihmisen kärsimyksestä. Hän ei puhu vain taivaallisista asioista ikään kuin ruumis, sairaus ja hätä olisivat merkityksettömiä. Evankeliumi sanoo, että kaikki kansa tahtoi koskettaa Häntä, sillä Hänestä lähti voima, joka paransi kaikki. Kristuksessa Jumalan elämä koskettaa koko ihmistä: ruumista, sielua, mieltä ja sydäntä.

Mutta parantamisen jälkeen Herra kohottaa katseensa opetuslapsiinsa ja lausuu autuaaksi köyhät, nälkäiset, itkevät ja vainotut. Tämä on järisyttävä opetus. Maailma sanoo autuaiksi ne, joilla on valtaa, varmuutta, mainetta ja nautintoa. Kristus sanoo autuaiksi ne, jotka ovat tyhjiä itsestään ja avoimia Jumalalle. Hän ei ylistä kurjuutta itsessään, eikä tee kärsimyksestä romanttista. Hän paljastaa, että ihmisen todellinen rikkaus ei ole siinä, mitä hän omistaa, vaan siinä, keneen hän turvautuu.

“Köyhät” tarkoittaa niitä, jotka eivät rakenna elämäänsä oman voimansa varaan. “Nälkäiset” ovat niitä, jotka kaipaavat Jumalan vanhurskautta enemmän kuin maailman kylläisyyttä. “Itkevät” ovat niitä, joiden sydän ei ole turtunut synnin, kuoleman ja lähimmäisen hädän edessä. “Vainotut” ovat niitä, jotka Kristuksen tähden menettävät ihmisten hyväksynnän mutta saavat osakseen taivasten valtakunnan ilon.

Herra lisää: “Iloitkaa sinä päivänä ja hypelkää riemusta, sillä palkkanne on suuri taivaassa.” Tämä ilo ei ole pinnallista tunteilua, vaan ylösnousemuksen iloa keskellä ristiä.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että autuaaksi julistukset ovat kristillisen filosofian perusta. Kristus ei paranna vain ruumiita, vaan myös ihmisen käsityksen onnesta. Todellinen onni syntyy siitä, että sielu vapautuu ylpeydestä, ahneudesta ja ihmiskunniasta.

Pyhä Basileios Suuri näkee köyhyydessä kutsun jakamiseen ja nöyryyteen. Köyhä ei ole autuas pelkän puutteen vuoksi, vaan siksi, että hän voi oppia turvautumaan Jumalaan ja elämään yhteydessä toisiin.

Pyhä Maksimos Tunnustaja selittää nälän ja itkun hengellisesti: sielu nälkää Jumalaa ja itkee eroa Hänestä. Tällainen murhe ei tuhoa ihmistä, vaan puhdistaa hänet.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kysyy, mistä etsimme autuutta. Jos etsimme sitä vain terveydestä, omaisuudesta, hyväksynnästä ja turvallisuudesta, rakennamme katoavalle perustalle. Kristus ei kiellä näiden merkitystä, mutta Hän ei anna niiden olla jumaliamme.

Pelastus alkaa, kun ihminen tunnistaa köyhyytensä Jumalan edessä. Silloin hän ojentaa kätensä Kristusta kohti, kuten kansanjoukko tasangolla. Hän kuulee sanan, koskettaa Herraa uskossa ja saa parantumisen.

Tulkaamme Kristuksen luo sellaisina kuin olemme: köyhinä, nälkäisinä, itkevinä ja haavoittuneina. Hänestä lähtee yhä voima, joka parantaa. Ja kun maailma pitää meitä häviäjinä Kristuksen tähden, taivas kutsuu meitä autuaiksi. Siinä on pelastuksen tie: köyhyydestä armoon, itkusta iloon, rististä valtakuntaan. Aamen.