Mt 9:14-17: ”Uutta viiniä uusiin leileihin”
”Uutta viiniä uusiin leileihin”
Mt 9:14-17
✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tässä evankeliumikohdassa Kristus vastaa kysymykseen paastosta, mutta samalla Hän avaa paljon syvemmän asian: mitä merkitsee elää Hänen läsnäolossaan, miksi vanha ihminen ei voi sisältää uutta elämää entisillä ehdoilla, ja kuinka pelastus on sekä iloa että kilvoitusta.
Tässä evankeliumissa Johannes Kastajan opetuslapset tulevat Jeesuksen luo ja kysyvät: “Miksi me ja fariseukset paastoamme paljon, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?” Ensi silmäyksellä kysymys koskee uskonnollista tapaa, mutta todellisuudessa Kristuksen vastaus ulottuu koko pelastuksen salaisuuteen. Herra puhuu itsestään ylkänä, hääjuhlasta, uudesta kankaasta vanhassa vaatteessa ja uudesta viinistä vanhoissa leileissä. Näillä kuvilla Hän ilmoittaa, että Hänessä on alkanut jotakin ratkaisevan uutta: Jumalan valtakunta on tullut lähelle, eikä sitä voi ymmärtää eikä vastaanottaa pelkästään vanhojen uskonnollisten muotojen tasolla.
Kristus opettaa, että Hänen läsnäolonsa on ilon, ei surun, lähde. Kun Hän sanoo, etteivät häävieraat voi paastota niin kauan kuin ylkä on heidän kanssaan, Hän ilmaisee, että Messiaan saapuminen on hengellinen juhla. Jumala ei ole enää kaukana odotuksen kohteena, vaan läsnä ihmiseksi tulleessa Pojassaan. Opetuslasten ilo ei siis ollut kurin puutetta, vaan vastausta Jumalan pelastavaan läsnäoloon.
Jeesus ei kumoa paastoa. Hän sanoo selvästi, että päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan pois, ja silloin he paastoavat. Hän siis puhdistaa paaston väärästä ymmärryksestä. Paasto ei ole itseisarvo eikä ulkonainen ansio, vaan oikea vastaus Jumalan ja ihmisen suhteeseen: ilo silloin, kun Ylkä on keskellä, ja kaipauksen, katumuksen ja valmistautumisen paasto silloin, kun ihminen odottaa Hänen täyttä ilmestymistään.
Kristus opettaa, ettei evankeliumia voi sovittaa ihmisen vanhaan mieleen ilman sisäistä muutosta. Uusi kangaspala repii vanhan vaatteen, uusi viini rikkoo vanhat leilit. Tämä tarkoittaa, ettei Kristuksen tuoma uusi elämä mahdu sydämeen, joka tahtoo pysyä muuttumattomana, ylpeänä tai vain ulkonaisten muotojen varassa elävänä.
Pyhät isät näkevät kuvassa yljästä selvästi Kristuksen, joka tulee yhdistämään kirkon itseensä. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Jeesus ei halveksi vanhaa lakia eikä paastoa, vaan osoittaa kaiken saavan oikean merkityksensä Hänessä. Paasto ilman Kristusta voi muuttua ulkonaiseksi harjoitukseksi; Kristuksessa siitä tulee sydämen puhdistumisen väline.
Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen selittää, että uusi viini on evankeliumin armo, Pyhän Hengen elämä ja uuden liiton voima. Vanhat leilit ovat ne, jotka yrittävät vastaanottaa tämän armon ilman mielenmuutosta. Isien mukaan kysymys ei siis ole vain historiasta, fariseuksista tai Johannes Kastajan opetuslapsista, vaan jokaisesta meistä. Ihminen voi kuulua kirkkoonkin vanhana leilinä, jos hän tahtoo pitää Kristuksen vain lisänä entiseen elämäänsä eikä sallia armon uudistaa itseään.
Pelastuksen näkökulmasta tämän päivän evankeliumi opettaa, että Kristuksen seuraaminen on sekä lahja että muutos. Pelastus ei ole vain vanhan ihmisen paikkaamista, vaan uuden elämän vastaanottamista. Ihmistä ei tehdä ehjäksi ompelemalla vähän uskontoa hänen entiseen itseensä. Hänen sydämensä on uudistuttava, jotta se voisi kantaa armon viinin.
Siksi kirkon paastoelämä ei ole surullinen lisä kristinuskoon, vaan osa pelastuksen dynamiikkaa. Paasto opettaa meitä kaipaamaan Ylkää, irrottautumaan himojen vallasta ja avautumaan Pyhän Hengen työlle. Mutta kaiken keskellä säilyy ilon perusta: Kristus on tullut, Kristus on keskellämme, Kristus tekee ihmisestä uuden.
Tämän kohdan suuri sanoma on, että pelastus ei ole vanhan ihmisen koristelua, vaan koko olemuksen muuttumista Kristuksessa. Kun sydän nöyrtyy, katuu ja avautuu Jumalalle, vanha leili alkaa muuttua uudeksi. Silloin evankeliumin viini ei tuhoa ihmistä, vaan täyttää hänet elämällä. Ja tämä elämä on juuri pelastus: osallisuutta Yljän iloon, kirkon hääjuhlaan ja Jumalan valtakunnan uuteen todellisuuteen. Aamen.