Mt 8:28- 9:1: Kaksi gadaralaista riivattua

Kaksi gadaralaista riivattua

Mt 8:28- 9:1

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumijaksossa, jossa Herra kohtaa gadaralaisten maalla kaksi riivattua miestä, tulemme kasvotusten sekä ihmisen syvän rikkoutuneisuuden että Kristuksen ehdottoman vallan kanssa. Kertomus on voimakas ja levoton: demonien vaivaamat miehet elävät hautojen luona, erillään yhteisöstä, pelon ja väkivallan keskellä. Kun Jeesus saapuu, pahat henget tunnistavat Hänet heti ja huutavat: “Mitä sinä meistä tahdot, Jumalan Poika?” Jo tässä on koko kertomuksen hengellinen ydin: sielläkin, missä ihminen on melkein hajonnut, Kristuksen läsnäolo paljastaa totuuden ja murtaa pimeyden vallan.

Mitä Jeesus halusi opettaa?

Ensimmäiseksi Jeesus osoittaa, että Jumalan valtakunta ei ole vain oppia tai moraalista ohjausta, vaan todellista vapauttavaa voimaa. Hän ei vain puhu pahasta, vaan kohtaa sen ja ajaa sen ulos. Tällä Kristus opettaa, että ihmisen syvin ongelma ei ole vain ulkoinen epäjärjestys, vaan hengellinen orjuus. Riivatut miehet ovat kuva ihmisestä, jonka elämä on hajonnut: hän on erkaantunut yhteydestä, menettänyt rauhan, joutunut kuoleman ja epäpuhtauden piiriin. Hautojen keskellä asuminen ei ole vain kertomuksen yksityiskohta, vaan kuva siitä, että paha vie ihmisen pois elävästä yhteydestä ja asettaa hänet hengellisesti kuoleman alueelle.

Toiseksi Jeesus haluaa opettaa, että pahat henget eivät ole Jumalan vastavoima samalla tasolla, vaan täysin Hänen valtansa alaisia. Demonit eivät voi tehdä mitään ilman lupaa. Pyhät isät näkevät tässä suuren lohdutuksen: vaikka paha on todellinen, se ei ole kaikkivaltias. Kristuksen edessä demonien voima paljastuu lopulta rajalliseksi ja tuomituksi.

Pyhä Johannes Krysostomos ja muut isät korostavat, että demonit tunnustavat Kristuksen jumaluuden jopa ennen kuin ihmiset, mutta eivät pelastu, koska heidän tunnustuksessaan ei ole rakkautta eikä katumusta. Tämä on vakava opetus: pelkkä oikea tieto Kristuksesta ei vielä merkitse pelastusta. Pelastus edellyttää sitä, että ihminen avautuu Jumalalle, ei vain tunnista Hänen voimansa.

Monet isät kiinnittävät huomiota myös sikalaumaan, johon demonit pyytävät päästä. Siat ymmärretään usein epäpuhtauden vertauskuvana. Kun pahat henget syöksevät lauman mereen, näkyväksi tulee demonisen työn todellinen luonne: se tähtää aina tuhoon. Paha lupaa vapautta, mutta vie hävitykseen. Samalla gadaralaisten reaktio on paljastava. He pyytävät Jeesusta lähtemään alueeltaan. Isät näkevät tässä ihmisen traagisen mahdollisuuden torjua Jumalan pelastava läsnäolo, koska hän pelkää menettävänsä jotakin maallista. Heille sikalauman menetys painaa enemmän kuin kahden ihmisen vapautuminen.

Ihmisten pelastuksen kannalta tämä evankeliumi julistaa ennen kaikkea, että Kristus tulee sinnekin, missä ihminen on kaikkein rikkoutunein. Ei ole sellaista pimeyttä, hautaa, sisäistä sekasortoa tai sidonnaisuutta, johon Hänen voimansa ei ulottuisi. Pelastus merkitsee tässä vapautumista siitä, mikä hajottaa ihmisen persoonan, erottaa hänet toisista ja sitoo hänet kuoleman pelkoon.

Mutta tämä kertomus sisältää myös varoituksen. Ihminen voi nähdä Jumalan voiman ja silti pyytää Kristusta poistumaan, jos hän rakastaa enemmän omaa mukavuuttaan, omaisuuttaan tai tottumuksiaan kuin vapautta, jonka Herra tuo. Siksi tämän kohdan sanoma on kaksiosainen: Kristus todella vapauttaa, mutta ihmisen on myös tahdottava Hänen läsnäoloaan.

Pelastuksen kannalta tämän voi ilmaista näin: Kristus ei tullut vain opettamaan paremmasta elämästä, vaan murskaamaan synnin, demonisen vallan ja kuoleman siteet. Siellä, missä Hänet otetaan vastaan, ihminen palaa haudoista elävien yhteyteen. Mutta siellä, missä Hänet torjutaan, ihminen jää helposti kiinni niihin voimiin, jotka vähitellen riistävät häneltä rauhan, vapauden ja elämän. Tässä evankeliumissa kirkko kuulee siksi sekä suuren toivon että vakavan kutsun: avaa sydämesi Kristukselle, sillä vain Hän voi tehdä sidotusta ihmisestä todella vapaan. Aamen.