Mt 14:35-15:11: Sydämen puhtaus ja ulkoinen uskonnollisuus
Sydämen puhtaus ja ulkoinen uskonnollisuus
Mt 14:35-15:11
✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Evankeliumijakso alkaa kuvalla ihmisistä, jotka tunnistavat Kristuksen ja tuovat Hänen luokseen kaikki sairaat. He pyytävät saada koskettaa edes Hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka koskettavat, paranevat. Mutta heti tämän jälkeen fariseukset ja kirjanoppineet tulevat kysymään, miksi opetuslapset rikkovat vanhinten perinnäissääntöjä eivätkä pese käsiään ennen ateriaa. Evankeliumi asettaa vierekkäin kaksi hengellistä liikettä: sairaat lähestyvät Kristusta parantuakseen, mutta uskonnollisesti varmat lähestyvät Häntä syyttääkseen.
Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä tulee suusta ulos. Toisin sanoen, ihmisen todellinen tila paljastuu sydämestä: ajatuksista, haluista, sanoista ja teoista. Kristus ei halveksi ulkoista järjestystä eikä puhtautta, mutta Hän paljastaa vaaran, jossa uskonnollinen tapa irrotetaan Jumalan käskyistä.
Fariseusten ongelma ei ollut käsien peseminen, vaan se, että he tekivät perinnäissäännöstä sydämen puhtauden korvikkeen. Ihminen voi pestä kätensä ja silti kantaa sisällään ylpeyttä, tuomiota, kovuutta ja rakkaudettomuutta. Hän voi näyttää hurskaalta, mutta hänen sanansa haavoittavat, hänen katseensa halveksii ja hänen sydämensä on suljettu lähimmäiseltä.
Kristus siirtää huomion ulkoisesta sisäiseen. Hän ei tee uskosta vähemmän vaativaa, vaan paljon vaativampaa. Ulkoinen sääntö voidaan täyttää nopeasti, mutta sydämen puhdistuminen on koko elämän kestävä katumuksen tie.
Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristus ei kumoa Jumalan lakia, vaan ihmisten vääristyneen tavan soveltaa sitä. Jumalan käskyt johtavat rakkauteen, nöyryyteen ja puhtauteen; ihmisten perinnäissäännöt voivat väärin käytettyinä johtaa ylpeyteen. Krysostomos muistuttaa, että Kristus ei nuhtele peseytymistä, vaan sitä hengellistä sokeutta, jossa pieniä ulkoisia asioita varjellaan samalla, kun sydämen suuret haavat jätetään hoitamatta.
Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee tässä Kristuksen jumalallisen lääkärin työn. Herra parantaa ensin kansan sairaat viittansa kosketuksella ja sitten yrittää parantaa fariseusten syvemmän sairauden sanallaan. Ruumiin sairaus toi ihmiset nöyrästi Kristuksen eteen; hengellinen ylpeys taas teki uskonnollisista johtajista kovia Häntä kohtaan.
Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että ihmisen sanat paljastavat mielen liikkeet. Suusta ulos tuleva ei ole vain ääntä, vaan sydämen sisäisen maailman hedelmää. Siksi askeesi ei ole vain tekojen hallintaa, vaan ajatusten puhdistamista, jotta ihminen voisi rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä vääristymättä.
Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kysyy meiltä: lähestymmekö Kristusta sairaina vai tuomareina? Sairaat tulivat koskettamaan Häntä ja paranivat. Fariseukset tulivat arvioimaan Häntä ja jäivät oman kovuutensa vangiksi.
Kirkossa meillä on paljon pyhiä tapoja: paasto, kumarrukset, ikonien kunnioittaminen, rukoussäännöt ja liturginen järjestys. Ne ovat kallisarvoisia lääkkeitä, kun ne johtavat sydämen nöyryyteen. Mutta jos niistä tulee itsekorotuksen välineitä, ne muuttuvat meille tuomioksi. Oikea ulkoinen hurskaus varjelee sisäistä elämää; väärä ulkoinen hurskaus peittää sen sairauden.
Kristus kutsuu meitä sydämen puhtauteen. Tämä puhtaus ei synny omasta täydellisyydestä, vaan siitä, että annamme Hänen koskettaa meitä: rukouksessa, katumuksessa, synnintunnustuksessa ja pyhässä ehtoollisessa. Me emme kosketa vain viitan tupsua, vaan saamme vastaanottaa itse Kristuksen.
Peskäämme kyllä kätemme, mutta ennen kaikkea avatkaamme sydämemme. Sillä puhdas sydän ei ole sydän, joka ei koskaan ole haavoittunut, vaan sydän, joka antaa Kristuksen parantaa itsensä. Aamen.
