Mt 13: 36-43: Vertaus pellon rikkaviljasta

Vertaus pellon rikkaviljasta

Mt 13: 36-43

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Kristus selittää opetuslapsilleen evankeliumissa vertauksen pellon rikkaviljasta. Hän ei puhu meille vain maailman lopusta, vaan myös sydämen tilasta tässä hetkessä. Pelto on maailma, hyvät siemenet ovat valtakunnan lapset, rikkavilja ovat pahan lapset, vihollinen on paholainen, elonkorjuu on maailman loppu ja elonkorjaajat ovat enkelit. Näin Herra avaa meille hengellisen todellisuuden, joka ei aina näy silmille: ihmisen elämä on taistelukenttä, jossa Jumalan kylvö ja pahan viettely kohtaavat.

Jeesus tahtoo opettaa ennen kaikkea kärsivällisyyttä, valppautta ja Jumalan tuomion vakavuutta. Hän osoittaa, ettei paha ole vain yhteiskunnallinen häiriö tai inhimillinen heikkous, vaan todellinen hengellinen voima, joka pyrkii vääristämään Jumalan työn ihmisessä. Samalla Kristus ei anna opetuslapsille lupaa ryhtyä ennenaikaisiksi tuomareiksi. Rikkavilja ja vehnä kasvavat yhdessä elonkorjuuseen asti.

Tämä on suuri opetus kirkolle. Me näemme pahuutta maailmassa, lähimmäisissä ja itsessämme, mutta emme näe ihmisen sydämen lopullista salaisuutta. Vain Jumala tietää, mikä on vehnää ja mikä rikkaviljaa. Siksi Kristuksen opetus ei synnytä meissä kovuutta, vaan nöyryyttä. Meidän tehtävämme ei ole repiä toisia irti, vaan valvoa omaa sydäntämme, tehdä parannusta ja kantaa hyvää hedelmää.

Samalla Herra puhuu tuomiosta hyvin vakavasti: kaikki, mikä viettelee syntiin ja tekee laittomuutta, kootaan pois. Jumalan valtakunta ei ole välinpitämättömyyden valtakunta. Rakkaus ei tarkoita sitä, ettei pahalla olisi seurauksia. Jumalan valo paljastaa lopulta kaiken.

Pyhä Johannes Krysostomos näkee tässä vertauksessa Jumalan pitkämielisyyden. Jumala ei hävitä rikkaviljaa heti, koska Hän antaa ihmiselle aikaa parannukseen. Se, joka tänään näyttää rikkaviljalta, voi huomenna tulla vehnäksi katumuksen kautta. Tässä näkyy kirkon syvä toivo: ihminen ei ole sidottu menneisiin lankeemuksiinsa, jos hän kääntyy Kristuksen puoleen.

Pyhä Augustinus korostaa, että kirkon näkyvässä elämässä on sekä heikkoja että vahvoja, vilpittömiä että teeskenteleviä. Siksi kirkkoa ei pidä mitata sen jäsenten syntien mukaan, vaan Kristuksen pyhyyden mukaan. Kirkko on sairaala, ei valmiiden täydellisten ihmisten kerho.

Pyhä Maksimos Tunnustaja siirtää vertauksen myös ihmisen sisimpään: sydämessä kasvaa sekä Jumalan kylvämiä hyveiden siemeniä että intohimojen rikkaviljaa. Jos ihminen ei valvo ajatuksiaan, rikkavilja tukahduttaa rukouksen, rakkauden ja nöyryyden. Hengellinen elämä on siksi jatkuvaa erottelukykyä ja puhdistumista.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on sekä varoitus että lohdutus. Se varoittaa meitä suhtautumasta syntiin kevyesti. Ihminen ei voi tietoisesti hoivata pahuutta sydämessään ja samalla kuvitella kulkevansa kohti Jumalan valtakuntaa. Jokainen katkeruus, ylpeys, himo ja kovuus on rikkaviljaa, joka on tuotava Kristuksen parannettavaksi.

Mutta evankeliumi lohduttaa vielä enemmän. Jumala odottaa. Hän ei kiirehdi tuomitsemaan, vaan antaa aikaa kääntymykseen. Hän tahtoo, että rikkaviljan keskeltä löytyisi vehnää, että syntinen ihminen tulisi pyhäksi armossa.

Lopussa Kristus sanoo: “Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko.” Tämä on ihmisen kutsumus: ei vain välttää rangaistusta, vaan tulla kirkastetuksi Jumalan valossa. Pelastus on sitä, että Kristus puhdistaa sydämemme pellon, kasvattaa meissä valtakunnan siemenen ja tekee meistä valon lapsia.

Kuulkaamme siis Herran sana: valvokaamme, älkäämme tuomitko ennen aikaa, tehkäämme parannusta ja luottakaamme Jumalan pitkämieliseen rakkauteen. Aamen.