Mt 5:20-26:Jumala katsoo sydämen liikettä

Jumala katsoo sydämen liikettä

Mt 5:20-26

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa Kristus vie meidät Vuorisaarnan ytimeen. Hän sanoo, että ellei meidän vanhurskautemme ole suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, emme pääse taivasten valtakuntaan. Sitten Hän paljastaa, ettei murha ala vasta käden teosta, vaan sydämen vihasta. Ihminen voi näyttää ulkoisesti hurskaalta, mutta kantaa sisällään halveksuntaa, kovuutta ja sovittamatonta riitaa. Kristus ei tullut ainoastaan estämään pahoja tekoja, vaan parantamaan sydämen, josta teot syntyvät.

Jeesus haluaa opettaa, että lain täyttymys ei ole pelkkää ulkonaista sääntöjen noudattamista. Vanha käsky sanoi: ”Älä tapa.” Kristus näyttää käskyn syvyyden: viha, halveksiva sana ja veljen mitätöiminen ovat jo kuoleman siemeniä. Kun ihminen sanoo toiselle ”sinä tyhjänpäiväinen” tai ”sinä hullu”, hän ei ehkä vuodata verta, mutta hän haavoittaa Jumalan kuvaa toisessa ihmisessä.

Tässä Kristus ei vähennä lain vaatimusta, vaan syventää sen. Hän opettaa, että pelastus ei ole vain rikkomusten välttämistä, vaan sydämen puhdistumista. Ihminen ei voi lähestyä Jumalaa ja samalla kieltäytyä sovinnosta veljensä kanssa. Siksi Herra sanoo: jos tuot lahjaasi alttarille ja muistat veljesi olevan sinua vastaan, jätä lahjasi ja käy ensin sopimassa hänen kanssaan.

Tämä on hyvin voimakas liturginen opetus. Jumalanpalvelus ei ole pakopaikka rakkauden vastuusta. Alttari ei kumoa lähimmäisen haavaa. Kristus kutsuu meitä tuomaan Jumalalle ei vain kynttilöitä, lahjoja ja rukouksia, vaan sovitetun sydämen.

Kun Herra kehottaa sopimaan riitapuolen kanssa nopeasti, Hän muistuttaa elämän kiireellisyydestä. Me emme tiedä, kuinka kauan meillä on aikaa tehdä parannusta. Viha, jota lykätään, kovettuu. Anteeksianto, jota viivytetään, muuttuu ylpeydeksi.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristus menee synnin juurelle. Hän ei vain katkaise oksia, vaan repii esiin juuren, joka on viha. Jos sydämessä asuu katkeruus, ulkoinen rauha on hauras.

Pyhä Basileios Suuri näkee vihan sielun kuumeena. Se hämärtää järjen, vääristää sanat ja saa ihmisen pitämään lähimmäistä vihollisena. Siksi vihaa ei saa hoitaa vain hillitsemällä käytöstä, vaan rukouksella, katumuksella ja nöyryydellä.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että rakkaus on merkki siitä, että ihminen tuntee Jumalan. Se, joka vihaa veljeään, on vielä intohimojen vankeudessa, vaikka osaisi puhua oikeasta uskosta. Oikea oppi ja puhdas sydän kuuluvat yhteen.

Isät eivät ymmärtäneet anteeksiantoa tunteellisena heikkoutena. Se on hengellinen voitto. Anteeksiantava ihminen ei hyväksy pahaa, vaan kieltäytyy tulemasta pahan kaltaiseksi.

Tämä evankeliumi paljastaa, kuinka helposti voimme piilottaa vihan uskonnollisuuden taakse. Voimme seistä kirkossa, tehdä ristinmerkin ja silti kantaa sydämessä tuomion sanoja.

Kristus kutsuu meitä tänään sovintoon. Ennen kuin lähestymme pyhää Ehtoollista, tutkikaamme sydäntämme: ketä halveksin, kenelle en tahdo antaa anteeksi, kenen kanssa minun tulee tehdä rauha?

Liturgiassa rukoilemme: ”Rakastakaamme toinen toistamme, että yksimielisesti tunnustaisimme.” Ilman rakkautta tunnustus särkyy. Tuokaamme siis Kristukselle katuva sydän, ja pyytäkäämme Häneltä voimaa sanoa: anna anteeksi. Siinä alkaa taivasten valtakunnan vanhurskaus. Aamen.