Mt 3:13-17:Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus

Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus

Mt 3:13-17

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kertomuksessa Jeesus tulee Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes hämmentyy ja vastustaa: “Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!” Mutta Jeesus vastaa: “Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Kun Jeesus on kastettu, taivaat avautuvat, Jumalan Henki laskeutuu hänen päälleen kyyhkysen tavoin, ja taivaasta kuuluu Isän ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.”

Jeesus tahtoi opettaa, että hänen nöyrä laskeutumisensa Jordanille ei johdu omasta puhdistuksen tarpeestaan, vaan meidän pelastuksestamme; hän astuu syntisten joukkoon, pyhittää vedet, ilmoittaa Pyhän Kolminaisuuden ja avaa ihmiselle tien uuteen syntymään vedestä ja Hengestä.

Tämä evankeliumi asettaa eteemme suuren ja pyhän salaisuuden. Jeesus, synnitön Jumalan Poika, tulee Jordanille saadakseen Johannekselta kasteen, joka oli tarkoitettu parannukseksi ja syntien tunnustamiseksi. Tämä näyttää ensi katsomalta oudolta, jopa järjenvastaiselta. Johanneskin hätkähtää: “Minun tarvitsee saada sinulta kaste.” Juuri tässä on kuitenkin Kristuksen nöyryyden syvyys. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hän tullut seisomaan ihmiskunnan yläpuolella etäisenä tuomarina, vaan astumaan sen keskelle, kantamaan sen tilan ja pyhittämään sen sisältä käsin.

Kun Jeesus sanoo: “Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus,” hän ei tarkoita vain lain ulkonaista täyttämistä.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Kristus täyttää vanhurskauden tulemalla täydellisesti kuuliaiseksi Isän pelastussuunnitelmalle. Hän menee sinne, missä syntiset seisovat, vaikka hän itse on synnitön. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus tapahtuu hänen solidaarisuutensa kautta: hän ottaa päällensä sen ihmisluonnon koko todellisuuden, jonka hän tuli parantamaan.

Isät ovat nähneet Jordanin kasteessa myös koko luomakunnan pyhittämisen.

Pyhä Gregorios Naziansilainen sanoo, että Kristus laskeutuu veteen haudatakseen sinne vanhan Aadamin ja puhdistaakseen vedet tulevaa kastettamme varten. Hän ei puhdistu vedessä, vaan vesi puhdistuu hänessä. Tämä on ortodoksisen teologian hyvin syvä oivallus: Kristuksen läsnäolo ei muuta vain ihmisen sisäistä kokemusta, vaan koko aineellisen todellisuuden suunnan. Jeesus tahtoi opettaa, ettei luomakunta ole hylätty, vaan kutsuttu osalliseksi pelastuksesta.

Evankeliumin huipennus on Pyhän Kolminaisuuden ilmestyminen. Poika seisoo vedessä, Henki laskeutuu kyyhkysen tavoin, ja Isän ääni kuuluu taivaasta.

Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen ja monet muut isät ovat nähneet tässä kristillisen kasteen esikuvan ja perustan. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain synnin poispyyhkimistä, vaan pääsyä Kolminaisuuden elämään. Kasteessa ihminen ei vain puhdistu, vaan hänet otetaan Pojassa Isän lapseksi Pyhässä Hengessä.

Taivasten avautuminen on myös pelastuksen kuva. Aadamin lankeemuksen jälkeen ihminen eli suljetun taivaan alla, karkotettuna Jumalan yhteydestä. Mutta nyt, kun Kristus astuu Jordanille, taivas avautuu jälleen.

Pyhä Efraim Syyrialainen näkee tässä uuden luomisen alun: se, mikä suljettiin tottelemattomuuden vuoksi, avataan kuuliaisuuden kautta. Jeesus tahtoi opettaa, että hän on uusi Aadam, joka palauttaa ihmisen siihen yhteyteen, jota varten hänet alun perin luotiin.

Jordanin tapahtuma ei ole vain kertomus Kristuksen elämän alusta, vaan kuva meidän omasta pelastuksestamme. Se näyttää, kuka Kristus on, mutta myös mitä hän tekee meille.

Sillä pelastus on juuri siinä, että synnitön Kristus astuu meidän paikallemme, pyhittää vedet, avaa taivaan, ilmoittaa Kolminaisuuden ja tekee mahdolliseksi sen, että mekin synnymme vedestä ja Hengestä uuteen elämään, Isän rakastettuina lapsina hänen armossaan.Aamen.